Siirry pääsisältöön

Rakennus- ja purkujätteen tilavuuslaskuri

Arvioi purkutyön rakennus- ja purkujätteen tilavuus, paino ja tarvittavien jätekonttien määrä rakennetyypin mukaan.

Kaksikerroksinen rakennus, jonka kerrosala on 100 m² kerrosta kohden, tuottaa täydellisessä purussa muurausrakenteella noin 60 m³ rakennus- ja purkujätettä (RPJ) ennen lajittelua. Teräsbetonirakenteella sama talo tuottaa noin 90 m³ ja kivirakenteella noin 130 m³. Jätteeseen kuuluvat betonimurske, tiili, puu, metallit, lasi ja maa-ainekset. Jätemäärä on suurin silloin, kun rakennus puretaan kokonaan ilman lajittelua.

Purkutyön jätehuoltovaatimukset riippuvat luvasta ja kohteesta, mutta arvio jätemäärästä on joka tapauksessa hyödyllinen lähtökohta suunnittelussa. Tämä laskuri arvioi RPJ-tilavuuden kerrosalan, kerrosten määrän, hallitsevan rakennetyypin ja purkutavan perusteella. Kertoimet ilmaistaan kuutiometreinä neliömetriä kohden (m³/m²). Selektiivisessä purussa materiaalit lajitellaan jo purkuvaiheessa, joten lajittelematonta jätettä syntyy merkittävästi vähemmän kuin täydellisessä purussa. Laskuri ei ota huomioon kohteen aikataulua, hintoja tai lupaprosessin kestoa, vaan keskittyy määrään ja painoon.

Kaava on sama riippumatta siitä, kuinka suuri kohde on. Pienessä omakotitalossa ja suuressa kerrostalossa lähtötiedot ovat kuitenkin erilaiset, joten tulosta kannattaa aina verrata kohteen todellisiin mittoihin ja purkusuunnitelmaan.

Arviosta on hyötyä muun muassa seuraavissa tehtävissä: - Jätekonttien määrän mitoittaminen työmaalle. - Jätehuoltotoimijan valinta, jonka kapasiteetti riittää kohteeseen. - Jätesuunnitelman laatiminen, jos kohde sitä vaatii. - Kokonaispainon arvio kuljetusta ja jätteen siirtoasiakirjoja varten.

Laskuri käyttää samaa jaottelua rakennetyyppien ja purkutapojen välillä koko suunnittelun ajan, joten eri vaihtoehdot ovat vertailukelpoisia. Kun täydellistä ja selektiivistä purkua verrataan samalle kohteelle, nähdään suoraan, kuinka paljon lajittelu vähentää jätemäärää. Tulos voi toimia myös pohjana keskustelulle jätehuoltotoimijan kanssa, koska silloin molemmat osapuolet puhuvat samoista tilavuuksista ja painoista.

Kertoimet ovat keskiarvoja eivätkä lakisääteisiä arvoja. Erityiset rakenteet, kuten raskas katto, syvä kellari tai tavanomaisesta poikkeava laitteisto, voivat muuttaa todellista määrää merkittävästi. Vaativissa kohteissa arvio kannattaa vahvistaa paikan päällä tehtävällä katselmuksella.

Tulos päivittyy automaattisesti.

Bruttolattia-ala yhtä kerrosta kohden, neliömetreinä.

Sisällytä kellari ja asuttava ullakko, jos ne ovat olemassa.

Valinnainen. Yleinen lavastin koko Suomessa: 8 m³.

Arvioitu rakennusjäte

48,0m³

Kokonaispinta-ala: 160,0 m²

Tarvittavat lavastit
7 lavastia
Arvioitu paino
62,4 t
Jätemäärän kerroin
0,30 m³/m²

Muuta tämä laskelma tarjoukseksi asiakkaallesi

Kehitämme työkalua ammattilaisille. Pääset kokeilemaan sitä ensimmäisten joukossa.

Jaa

Miten se toimii

1

Syötetään kerrosala neliömetreinä (yhden kerroksen bruttoala).

2

Syötetään rakennuksen kerrosten määrä, kellari mukaan lukien, jos sellainen on.

3

Valitaan hallitseva rakennetyyppi: muuraus, teräsbetoni, sekarakenne tai kivi.

Kaava

V_RPJ = A × f × m
V_RPJ — Rakennus- ja purkujätteen kokonaistilavuus (m³)
A — Rakennuksen kokonaisala: kerrosala (m²) kerrottuna kerrosten määrällä
f — Tuotantokerroin rakennetyypin mukaan (m³/m²): muuraus 0,30; teräsbetoni 0,45; sekarakenne 0,35; kivi 0,65
m — Purkutavan kerroin: täydellinen purku 1,00; selektiivinen purku 0,35

Miten laskenta toimii

Rakennus- ja purkujäte: mitä se on

Rakennus- ja purkujäte (RPJ) on yksi suurimmista kiinteän jätteen virroista Suomessa. Siihen kuuluvat betoni, tiili ja muurausjäte, laastit, keramiikka, metallit, puu, lasi, muovit, eristemateriaalit, kattomateriaalit sekä maa-ainekset ja kaivuumassat. Vanhoissa rakennuksissa voi esiintyä aineita, jotka vaativat erillisen käsittelyn, kuten asbestia tai lyijypitoisia maaleja. Nämä materiaalit on poistettava ennen varsinaista purkua ammattitaitoisen toimijan toimesta.

Suomen jätteitä koskeva lainsäädäntö perustuu jätelakiin ja EU:n jätedirektiivin velvoitteisiin. Jätelaki määrittää jätteen haltijan vastuut ja jätehierarkian, jonka mukaan ennaltaehkäisy, uudelleenkäyttö ja kierrätys ovat ensisijaisia loppusijoitukseen nähden. Rakennusten lupamenettelyt ohjautuvat rakennuslainsäädännön kautta, ja kunnan rakennusvalvonta tarkistaa kohdekohtaiset vaatimukset.

Tämä laskuri arvioi, kuinka paljon RPJ:tä purkutyössä syntyy. Tulos auttaa suunnittelemaan kontit, valitsemaan jätehuoltotoimijan ja laatimaan jätesuunnitelman silloin, kun sitä vaaditaan. Laskuri ei ole lakisääteinen laskentamenetelmä, eikä se korvaa viranomaisen tai asiantuntijan arviota.

Kaava ja sen osat

Laskurin kaava on:

V_RPJ = A × f × m

Missä:

  • V_RPJ on rakennus- ja purkujätteen kokonaistilavuus kuutiometreinä (m³);
  • A on rakennuksen kokonaisala, eli kerrosala (m²) kerrottuna kerrosten määrällä;
  • f on rakennetyypin tuotantokerroin (m³/m²);
  • m on purkutavan kerroin: 1,00 täydelliselle purulle ja 0,35 selektiiviselle purulle.

Kaava on kertolasku, koska jätemäärä kasvaa suunnilleen suoraan verrannollisesti rakennuksen kokonaisalaan. Kerroin f ilmaisee, kuinka paljon jätettä yksi neliömetri rakennuksen kokonaisalaa tuottaa rakennetyypistä riippuen. Kerroin m kuvaa sitä, kuinka suuri osa täydellisen purun jätemäärästä jää jäljelle purkutavasta riippuen.

Esimerkki: kaksikerroksisen muuraustalon kerrosala on 100 m², joten kokonaisala on 200 m². Täydellisessä purussa tulos on 200 × 0,30 × 1,00 = 60 m³. Selektiivisessä purussa tulos on 200 × 0,30 × 0,35 = 21 m³.

Kertolaskun etuna on läpinäkyvyys: jokaisen tekijän vaikutuksen voi tarkistaa erikseen. Jos kerrosala kasvaa kaksikerroksisessa talossa 10 m² kerrosta kohden, kokonaisala kasvaa 20 m²:llä ja täydellisen purun tulos kasvaa 20 × 0,30 × 1,00 = 6 m³ verran.

Kerroinarvot ovat seuraavat:

RakennetyyppiKerroin f (m³/m²)
Muuraus (tiili, harkko)0,30
Teräsbetoni0,45
Sekarakenne (muuraus ja betoni)0,35
Kivi (graniitti, kalkkikivi)0,65

Kivi tuottaa eniten tilavuutta, koska sitä purettaessa syntyy suuria lohkareita, joiden väliin jää paljon tyhjää tilaa. Teräsbetoni on painavaa, mutta murskautuu ja pakkautuu konttiin tehokkaammin. Sekarakenne saa välimuodon, koska siinä yhdistyvät betonirunko ja muurausseinät.

Kertoimet ovat laskurin mallinnusarvoja. Ne ovat keskiarvoja, joiden lähdettä ei ole nimetty julkisesta aineistosta, joten niitä ei pidä käyttää viranomaisvaatimuksena. Ne eivät perustu kohteen omiin mittauksiin eivätkä huomioi yksittäisen rakennuksen piirteitä, joten ne toimivat lähtökohtana eikä lopullisena määränä.

Täydellinen ja selektiivinen purku

Täydellinen purku tarkoittaa kaikkien rakenteiden purkamista kerralla ilman ennakkolajittelua. Kerroin m on silloin 1,00, eli laskuri käyttää täyttä kerrointa. Menetelmä on nopea, mutta tuottaa suurimman määrän sekajätettä, jonka lajittelu jälkikäteen on vaikeaa ja kallista.

Selektiivinen purku irrottaa materiaalit vaiheittain. Ensin poistetaan tekniset laitteet ja johdotukset, sitten pintarakenteet, ikkunat ja puusepäntyöt, ja lopuksi kantava rakenne. Laskuri käyttää tälle kerrointa 0,35, eli lajittelematonta jätettä arvioidaan syntyvän noin kolmasosa täydellisen purun määrästä. Kerroin on mallinnusoletus eikä mitattu tulos. Oletus perustuu siihen, että materiaalit ohjautuvat kierrätykseen jo purkuvaiheessa.

Jätehierarkian mukaan uudelleenkäyttö ja kierrätys ovat ensisijaisia loppusijoitukseen nähden, ja selektiivinen purku tukee tätä tavoitetta. Menetelmä on kuitenkin hitaampi ja vaatii osaavaa työvoimaa, joten aikataulu ja työkustannukset kannattaa suunnitella erikseen.

Painon arvio

Paino saadaan tilavuudesta kertomalla se tiheyskertoimella. Kertoimet kuvaavat irtonaisen rakennusjätteen tiheyttä tonneina kuutiometriä kohden (t/m³):

RakennetyyppiTiheys (t/m³)
Muuraus1,30
Teräsbetoni1,50
Sekarakenne1,35
Kivi1,40

Nämä ovat suunnitteluarvoja, eivätkä ne perustu nimettyyn julkiseen aineistoon. Todellinen tiheys kannattaa tarkistaa jätehuoltotoimijalta.

Esimerkiksi 21 m³ muurausjätettä vastaa noin 27,3 tonnia (21 × 1,30 = 27,3). Paino on tarpeen kuljetuksen suunnittelussa, koska ajoneuvojen akselipaino- ja kokonaispainorajat rajoittavat kuormaa. Se tarvitaan myös jätteen siirtoasiakirjoihin. Kosteus ja sekoittuminen muuttavat todellista painoa, joten kuljetukseen kannattaa varata marginaalia.

Painoarvio auttaa myös arvioimaan kuormien määrää. Kun kokonaispaino on tiedossa ja ajoneuvon hyötykuorma tunnetaan, voi arvioida, kuinka monta kuljetusta jätteen poisvieminen vaatii.

Konttien määrä

Konttien määrä saadaan jakamalla kokonaistilavuus yhden kontin kapasiteetilla ja pyöristämällä tulos ylöspäin. Pyöristys on tärkeä, koska kontit tilataan kokonaisina yksikköinä. Irtonaisen jätteen täyttöaste voi jäädä alle nimellisen tilavuuden, joten kontin todellinen hyötytilavuus kannattaa tarkistaa jätehuoltotoimijalta ennen tilausta. Laskuri ei arvioi kontin tai kuljetuksen hintaa, koska hinnat vaihtelevat paikallisesti ja palveluntarjoajittain.

Jätelajit EU:n jäteluettelon mukaan

Purkujäte luokitellaan EU:n jäteluettelon mukaan. Rakennus- ja purkujäte kuuluu lukuun 17, ja yleisimmät alaryhmät ovat:

  • 17 01: betoni, tiili, laatat, kattotiilet ja keramiikka
  • 17 02: puu, lasi ja muovi
  • 17 04: metallit, myös seokset
  • 17 05: maa-ainekset ja kivet
  • 17 06: eristemateriaalit ja asbestia sisältävät rakennusmateriaalit
  • 17 09: muu rakennus- ja purkujäte

Koodin perässä oleva tähti (*) merkitsee vaarallista jätettä. Oikea luokitus on tarpeen jätteen siirtoasiakirjoissa ja jätehuollon kirjanpidossa, ja se määrää, mihin jäte voidaan vastaanottaa.

Milloin jätesuunnitelma tarvitaan

Jätesuunnitelma kuvaa, kuinka paljon jätettä kohteessa arvioidaan syntyvän, miten jätteet käsitellään ja kuka toimija vastaa kuljetuksesta sekä käsittelystä. Vaatimukset riippuvat purkutyön laadusta ja siitä, edellyttääkö kohde rakennuslupaa tai ilmoitusta. Tarkat vaatimukset kannattaa tarkistaa kunnan rakennusvalvonnasta ennen työn aloittamista. Vähäisissä kohteissa suunnitelmaa ei välttämättä vaadita, mutta sen laatiminen on hyvä käytäntö ja helpottaa kontti- ja kuljetustilausten tekemistä.

Rajoitukset

Laskuri antaa suunnittelun lähtökohdan, ei lopullista määrää. Todellinen määrä voi poiketa merkittävästi seuraavien tekijöiden vuoksi:

  • vaarallisten aineiden esiintyminen, kuten asbesti tai lyijymaalit, jotka vaativat erillisen poiston;
  • erityiset rakenteet, kuten uima-altaat, säiliöt, syvät kellarit ja tukimuurit;
  • rakennuksen kunto ja vauriot, jotka voivat lisätä tai vähentää jätettä;
  • mahdollinen maaperän puhdistustarve.

Laskuri ei sovellu rakenteiden kantavuuden arviointiin eikä purkutöiden turvallisuussuunnitteluun. Ne kuuluvat rakennesuunnittelijalle ja työturvallisuudesta vastaavalle asiantuntijalle.

Reunatapaukset

Jos kerrosala tai kerrosten määrä on nolla, tulos on nolla eikä kontteja tarvita. Yhden kerroksen rakennuksessa kokonaisala on sama kuin kerrosala. Todellisessa kohteessa negatiiviset arvot eivät ole mahdollisia, joten syötteet kannattaa aina tarkistaa mittauspiirustuksista.

Yleisimmät virheet

  • Kerrosalan käyttäminen kokonaisalan sijasta. Kaksikerroksisen talon kokonaisala on kaksinkertainen kerrosalaan verrattuna.
  • Kellarin tai asuttavan ullakon unohtaminen kerrosten määrästä, kun ne kuuluvat purettavaan rakennukseen.
  • Väärän rakennetyypin valinta. Sekarakenne kuvaa tilannetta, jossa betoni ja muuraus ovat molemmat merkittäviä. Muuten valitaan hallitseva rakennetyyppi.
  • Konttien määrän laskeminen ilman ylöspäin pyöristämistä.
  • Kertoimien pitäminen lakisääteisinä arvoina. Ne ovat keskiarvoja.
  • Asbestin mahdollisuuden sivuuttaminen ennen purkua. Vanhoissa rakennuksissa on tarkistettava, sisältääkö rakenne vaarallisia aineita.

Usein kysytyt kysymykset

Mitä on jätesuunnitelma ja milloin sitä tarvitaan purkutyössä?

Jätesuunnitelma kuvaa, kuinka paljon jätettä kohteessa arvioidaan syntyvän, miten jätteet käsitellään (uudelleenkäyttö, kierrätys, hyödyntäminen tai loppusijoitus) ja mikä jätehuoltotoimija vastaa kuljetuksesta ja käsittelystä. Vaatimukset riippuvat purkutyön laadusta ja siitä, edellyttääkö kohde rakennuslupaa tai ilmoitusta. Rakennuslainsäädäntö ohjaa lupamenettelyjä, ja tarkat vaatimukset tarkistetaan kunnan rakennusvalvonnasta. Vähäisissä kohteissa suunnitelmaa ei välttämättä vaadita, mutta sen laatiminen on hyvä käytäntö.

Mitä eroa on täydellisellä ja selektiivisellä purulla?

Täydellisessä purussa rakenteet puretaan kerralla ilman lajittelua, jolloin syntyy suurin määrä sekajätettä. Selektiivisessä purussa materiaalit poistetaan vaiheittain luokittain: ensin tekniset laitteet ja johdotukset, sitten pintarakenteet ja puusepän työt, ja lopuksi kantava rakenne. Lajittelu tehdään jo purkuvaiheessa, joten lajittelematonta jätettä syntyy merkittävästi vähemmän ja materiaalit voidaan ohjata kierrätykseen tai hyödyntämiseen. Selektiivinen purku on hitaampaa ja vaatii osaavaa työvoimaa, mutta se voi helpottaa jätehuoltoa ja alentaa loppusijoituksen kustannuksia.

Miten jätekonttien määrä lasketaan?

Rakennus- ja purkujätteen kokonaistilavuus jaetaan yhden kontin kapasiteetilla ja tulos pyöristetään ylöspäin, koska kontteja ei voi tilata murto-osina. Esimerkki: 21 m³ jätettä 7 m³ konteilla tarvitsee 3 konttia (21 ÷ 7 = 3,0). Jos tulos olisi 21,5 m³, tarvittaisiin 4 konttia, koska ylimenevä osa vaatii oman kontin. Kontin nimellinen tilavuus ei täyty aivan täyteen, joten kannattaa varata hieman marginaalia ja tarkistaa täyttöaste jätehuoltotoimijalta.

Mitkä ovat purkujätteen yleisimmät EU:n jäteluettelon koodit?

Purkujäte kuuluu EU:n jäteluettelon lukuun 17. Yleisimmät koodit ovat 17 01 01 (betoni), 17 01 02 (tiili), 17 01 03 (laatat ja keramiikka), 17 02 01 (puu), 17 02 02 (lasi), 17 04 05 (rauta ja teräs) sekä 17 05 04 (maa-ainekset ja kivet). Asbestia sisältävät materiaalit luokitellaan vaaralliseksi jätteeksi koodilla 17 06 05* ja ne vaativat ammattitaitoisen toimijan tekemän poiston. Oikea luokitus on tarpeen jätteen siirtoasiakirjoissa ja jätehuollon kirjanpidossa.

Saako purkujätteen viedä tavalliselle kaatopaikalle?

Rakennus- ja purkujätettä ei saa sekoittaa kotitalousjätteeseen eikä viedä paikkaan, joka ei ole tarkoitettu sen vastaanottoon. Jäte on luovutettava jätteenkäsittelyyn oikeutetulle toimijalle, kuten inerttien jätteiden vastaanottopaikalle, lajittelu- ja kierrätyslaitokselle tai rakennusjätteen hyödyntämislaitokselle. Vaarallisille jätteille, kuten asbestille, on omat käsittelyvaatimuksensa ja erillinen käsittelyreitti. Ajantasaiset tiedot vastaanottopaikoista ovat saatavilla paikallisilta jätehuoltoviranomaisilta ja jätehuoltotoimijoilta.

Miten rakennus- ja purkujätteen paino arvioidaan?

Tilavuus (m³) kerrotaan rakennetyypin tiheyskertoimella (t/m³): muuraus 1,30; teräsbetoni 1,50; sekarakenne 1,35; kivi 1,40. Esimerkki: 21 m³ muurausjätettä vastaa noin 27,3 tonnia (21 × 1,30 = 27,3). Paino on tärkeä kuljetuksen suunnittelussa, koska ajoneuvojen akselipaino- ja kokonaispainorajat rajoittavat kuormaa. Se tarvitaan myös jätteen siirtoasiakirjoissa. Kerroin kuvaa irtonaisen jätteen tiheyttä, joten todellinen paino vaihtelee kosteuden ja sekoittumisen mukaan.

Aiheeseen liittyvät laskurit

Näytä kaikki laskurit: Rakenteet ja materiaalit →

Kirjoittanut RivoCalc · Tarkistettu toimituksellisen metodologian mukaisesti · Päivitetty 29. heinäkuuta 2026

Tulos on arvio, joka on tarkoitettu suunnittelun lähtökohdaksi. Todellinen määrä ja paino riippuvat rakennuksen ominaisuuksista, purkutavasta ja materiaalien lajittelusta. Jätehuollon vaatimukset määräytyvät luvan ja kunnan ohjeiden mukaan, joten ne tarkistetaan ennen työn aloittamista.