Tiilien määrälaskuri: kuinka monta tiiltä seinään?
Laskee tarvittavien tiilien lukumäärän seinälle saumapaksuuden ja hukkaprosentin kanssa. Sisältää valinnaisen kustannusarvion.
Kolme metriä leveään ja 2,5 metriä korkeaan väliseinään NF-normaalitiilestä (näkyvä pinta 270 × 75 mm) 12 mm:n saumapaksuudella ja 10 prosentin hukkavaralla tarvitaan 323 tiiltä eli noin 45 tiiltä neliömetriä kohti hukat mukaan lukien. Sama seinä laskettuna ilman saumapaksuuden huomioimista antaisi 370 tiiltä, 47 enemmän kuin tarvitaan; 12 mm laastisaumaa per tiili ei saa jättää laskusta pois.
Tiilimäärä neliöltä riippuu yksinomaan tiilen näkyvästä pinnasta ja saumanleveydestä. Suomessa yleisin julkisivutiili on NF-normaalitiili (270 × 130 × 75 mm), jonka näkyvä pinta on 270 × 75 mm. Saumaton pinta-ala (270 × 75 = 20 250 mm²) ja saumallinen pinta-ala (282 × 87 = 24 534 mm²) eroavat toisistaan noin 21 prosenttia, ja virhe kertaantuu nopeasti suuremmissa seinissä. Tiilen paksuus vaikuttaa valmiin seinän paksuuteen, ei tiilimäärään.
Laskuri soveltuu julkisivumuurauksen, pihamuurin, väliseinän ja olemassa olevien aukkojen täyttämisen materiaalimäärän arviointiin sekä uudisrakentamisessa että remontissa. Syötä seinän leveys ja korkeus metreinä, tiilen mitat, saumapaksuus ja hukkaprosentti. Laskin näyttää kokonaismäärän pyöristettynä ylöspäin sekä tiilimäärän neliömetriltä erikseen. Valinnainen yksikköhintakenttä tuottaa arvion materiaalikustannuksesta.
Hukkaprosentti kannattaa valita tilanteen mukaan: 5 prosenttia riittää suoralle ja aukoitta olevalle seinälle, mutta jos seinässä on ikkunoita, ovia, kulmia tai paljon katkaisuja, 10 prosenttia on varmempi valinta. Vanhan rakennuksen saneerauksessa, jossa linjat ja kulmat voivat olla epäsäännöllisiä, jopa 15 prosentin hukka voi olla tarpeen.
Tulos päivittyy automaattisesti.
Tyypillinen huonekorkeus: 2,4–2,6 m (kerrostalo); 2,7–3,0 m (omakotitalo).
NF-normaalitiili: 270 mm · DF-tiili: 240 mm
NF-normaalitiili: 75 mm · DF-tiili: 52 mm
Vakioarvo suomalaisessa muuraustyössä: 12 mm
Suora seinä: 5 % · Aukkojen kanssa: 10 %
Tarvittavat tiilet
seinälle, jonka pinta-ala on 13,5 m²
- Seinän pinta-ala
- 13,50 m²
- Tiiliä per m²
- 15,4 unid./m²
- Tiilen tehollinen pinta-ala
- 651 cm²
Miten se toimii
Kaava
Miten laskenta toimii
Kuinka monta tiiltä tarvitaan seinään?
Tiilimuuraus on Suomessa vakiintunut rakentamistapa erityisesti julkisivuissa, ulkoseinissä ja piharakenteissa. Laskeminen on periaatteessa suoraviivaista, mutta käytännössä yksi tekijä aiheuttaa toistuvasti virheitä: saumapaksuuden jättäminen laskun ulkopuolelle. Laastisauma on noin 12 millimetriä sekä vaaka- että pystysaumoissa, ja sen huomiotta jättäminen voi tarkoittaa kymmenien tiilien puutetta jo kymmenen neliömetrin seinässä.
Laskukaava ja sen tekijät
Laskennan logiikka on selkeä: jaetaan seinän pinta-ala yhden tiilen tehollisella pinta-alalla ja pyöristetään tulos ylöspäin. Tehollinen pinta-ala tarkoittaa tiilen ulkomittoja lisättynä saumapaksuudella molempiin suuntiin, yksi sauma per tiili. Suomessa yleisimmälle NF-tiilelle (näkyvä pinta 270 × 75 mm) 12 mm:n saumalla laskenta on seuraava: (270 + 12) × (75 + 12) = 282 × 87 = 24 534 mm² eli 0,0245 m². Tästä saadaan noin 41 tiiltä per neliömetri ennen hukkavaraa.
Esimerkki: Tampereella saneerattavan rivitalon 4 m × 2,4 m väliseinä on pinta-alaltaan 9,6 m². NF-tiilellä ja 12 mm:n saumalla ilman hukkavaraa tulos on ⌈9,6 / 0,0245⌉ = 392 tiiltä. Viiden prosentin hukalla: ⌈9,6 × 1,05 / 0,0245⌉ = 412 tiiltä. Kymmenen prosentin hukalla: 431 tiiltä.
Saumapaksuuden määritykseen SFS-EN 771-1 -standardi (muuraustiilien tekniset vaatimukset) ei ota suoraan kantaa; se on rakenne- ja toteutussuunnitelman asia. Suomalaisessa rakentamiskäytännössä 12 mm on vakiintunut arvo sekä vaakasaumoille että pystysaumoille. Tätä ohuempi sauma vaatii korkeampaa työtarkkuutta; paksumpi sauma heikentää muurauksen lujuutta ja lisää laastin kulutusta.
Suomessa käytetyt tiiliformaatit
NF-normaalitiili (270 × 130 × 75 mm) on perinteisin formaatti suomalaisessa rakentamisessa, erityisesti julkisivuissa ja saneerauksessa. Näkyvä pinta 270 × 75 mm tuottaa 12 mm:n saumalla noin 41 tiiltä per neliömetri.
DF-tiili (240 × 115 × 52 mm) on eurooppalainen standardikoko, joka on yleistynyt uudisrakentamisessa. Pienemmän korkeuden vuoksi tiilimäärä per neliömetri on suurempi: (240 + 12) × (52 + 12) = 252 × 64 = 16 128 mm², mikä vastaa noin 62 tiiltä per neliömetri. NF- ja DF-formaattien välinen ero on noin 50 prosenttia, joten väärä formaatti laskussa johtaa merkittävään alihankintaan.
Reikätiili (perforoitu tiili) parantaa lämmöneristävyyttä, mutta laskentalogiikka on sama kuin täystiilellä: kaava perustuu ulkomittoihin. Rei'ityksellä ei ole merkitystä tiilimäärälaskennassa, vaikka se vaikuttaa painoon ja laastin imeytymiseen.
Koska formaattien tiilimäärät neliöltä vaihtelevat 40–65 tiilen välillä, on aina käytettävä laskurissa valitun tiilen tarkat mitat.
Yleisimmät laskentavirheet
Saumapaksuuden jättäminen pois on yleisin virhe. Kun tiilen pinta-ala lasketaan pelkillä nimellismitoilla (270 × 75 = 20 250 mm²), tulos on noin 21 prosenttia optimistisempi kuin todellinen (24 534 mm²). Sadasta tiilestä se tarkoittaa 21 tiiltä liian vähän.
Hukkavaraa ei lisätä. Kulmissa, ovien ja ikkunoiden pieliä vasten sekä sähkörasioilla tarvitaan aina leikattuja tiilejä. Viiden prosentin lisä kattaa useimmat suorat seinät; aukkoja sisältävillä seinillä 10 prosenttia on varmempi arvio.
Tilataan tasan tarvittava määrä. Eri valmistuserissä tiilet voivat erota sävyltään tai mitatoleransseiltaan. Viiden prosentin ylijäämä toimii puskurina laskentavirheille ja myöhemmille korjaustöille.
Kaksoisseinä lasketaan yhdellä laskulla. Jos ulkoseinä on kaksoismuuraus (ulkopieli, ilmarako eristeineen, sisäpieli), kumpikin pieli lasketaan erikseen.
Milloin tarvitaan suunnittelija?
Tämä laskuri on tarkoitettu materiaalimäärien arviointiin väliseinille, pihamuureille ja muille yksinkertaisille muurausrakenteille. Rakentamislaki 751/2023 (voimassa 1.1.2025 alkaen) mukaan kantavia rakenteita sisältävät tai rakennuslupaa edellyttävät hankkeet vaativat pätevän rakennesuunnittelijan mitoituksen. Muurattujen rakenteiden suunnittelu noudattaa eurokoodisarjaa, erityisesti EN 1996-1-1:tä (Eurokoodi 6), jonka kansallinen soveltamisasiakirja on julkaistu ympäristöministeriön toimesta osana Suomen rakentamismääräyskokoelmaa. Lumikuorma, tuulikuorma ja maaperän kantavuus ovat Suomessa keskeisiä mitoitustekijöitä.
Suomen Standardisoimisliitto SFS julkaisee SFS-EN-standardit Suomessa ja on CEN:n sekä ISO:n kansallinen jäsenorganisaatio.
Kaksoismuuraus ja erikoisrakenteet
Julkisivuissa käytetään usein kaksoismuurauksia, joissa ulkokuori (tiili) ja sisäkuori (harkko tai tiili) erotetaan toisistaan ilmaraolla ja eristeellä. Tässä tapauksessa kumpikin kuori lasketaan erikseen omana kokonaisuutena: ulkokuoren ja sisäkuoren tiilet ovat erillisiä tilauksia. Kaksoismuurauksen ulkokuoressa käytetään tyypillisesti NF-tiiltä, kun taas sisäkuori voidaan rakentaa myös harkkorakenteisena. Laskurilla voi laskea kummankin kuoren erikseen syöttämällä oikeat mitat ja sopiva hukkaprosentti kullekin kuorelle. Myös kulmien, aukkojen pieltä ja liittymien kohdalla syntyvät katkaisut on syytä ottaa huomioon kokonaistilatarvetta arvioitaessa.
Usein kysytyt kysymykset
Kuinka monta tiiltä tarvitaan per neliömetri?
Tiilimäärä neliöltä riippuu tiilen koosta ja saumapaksuudesta. Suomessa yleisimmälle NF-normaalitiilelle (näkyvä pinta 270 × 75 mm) 12 mm:n saumapaksuudella neliömetriin tarvitaan noin 41 tiiltä ennen hukkavaraa. DF-tiilellä (240 × 52 mm näkyvä pinta) vastaava luku on noin 62 tiiltä per neliömetri. On aina käytettävä laskurissa valitun tiilen tarkat mitat, koska formaattien välillä on huomattava ero.
Mikä on suomalainen standarditiili ja sen koko?
Suomen perinteisin muuraustiili on NF-normaalitiili, jonka mitat ovat 270 × 130 × 75 mm (pituus × paksuus × korkeus). Eurooppalainen DF-tiili (240 × 115 × 52 mm) on yleistynyt uudisrakentamisessa. Tiilen paksuus määrittää valmiin seinän paksuuden, ei tiilimäärää; tiilimäärä neliöltä riippuu pituudesta ja korkeudesta. Muuraustiilien tekniset vaatimukset on määritelty SFS-EN 771-1 -standardissa.
Mikä saumapaksuus kannattaa käyttää tiililaskelmissa?
Suomalaisessa muuraustyössä 12 mm on vakiintunut arvo sekä vaakasaumoille että pystysaumoille. Tätä ohuempi sauma vaatii suurempaa työtarkkuutta eikä sovi kaikkiin tiilityyppeihin; paksumpi sauma heikentää muurauksen lujuutta ja lisää laastin kulutusta. Saumapaksuus ei ole SFS-EN 771-1 -standardissa määritelty, vaan se ratkaistaan rakenne- tai toteutussuunnitelmassa.
Kuinka paljon hukkaprosenttia kannattaa lisätä?
Viisi prosenttia sopii suoralle ja aukoitta olevalle seinälle. Käytä 10 prosenttia seinässä, jossa on ikkunoita, ovia, kulmia tai paljon katkaisuja. Vanhan rakennuksen saneerauksessa, jossa linjat voivat olla epäsäännöllisiä, 10–15 prosenttia on varovaisempi arvio. Pieni ylijäämä on myös vakuutus myöhempiä korjauksia varten, koska täydennystiilen sävysovitus vanhentuneeseen seinään voi olla hankalaa.
Mitä eroa on reikätiilellä ja täystiilellä laskennassa?
Laskentaperiaate on molemmille sama: kaava käyttää tiilen ulkomittoja. Reikätiilen rei'itys parantaa lämmöneristävyyttä ja keventää rakennetta, mutta se ei muuta tiilimäärän laskentaa. Täystiili on tiiviimpi ja painavampi; sitä käytetään lähinnä pihamuureissa ja vanhojen rakennusten saneerauksessa, jossa rakenne edellyttää suurempaa puristuslujuutta.
Milloin tiiliseinän suunnitteluun tarvitaan rakennesuunnittelija?
Rakentamislain 751/2023 mukaan kantavia rakenteita sisältävät tai rakennuslupaa edellyttävät hankkeet vaativat pätevän rakennesuunnittelijan. Yksinkertaisille väliseinille ja pihamuureille laskuri riittää materiaalimäärän arviointiin. Julkisivurakenteet, ulkoseinät ja kaikki kantavat muuraukset edellyttävät aina rakennesuunnittelua, jossa huomioidaan Suomen lumikuorma, tuulikuorma ja maaperän olosuhteet eurokoodien mukaisesti.
Aiheeseen liittyvät laskurit
Näytä kaikki laskurit: Mittaukset ja määrät →
Kirjoittanut RivoCalc · Tarkistettu toimituksellisen metodologian mukaisesti · Päivitetty 4. kesäkuuta 2026
Laskuri tuottaa ohjearviollisen tiilimäärän materiaalihankintaa varten. Kantavia rakenteita, rakennuslupaa edellyttäviä töitä tai julkisivuja koskevissa hankkeissa tarvitaan pätevän rakennesuunnittelijan mitoitus.