Ulkomaalilaskuri julkisivulle
Laskee, kuinka monta litraa ulkomaalia ja pohjamaalia tarvitset julkisivun maalaukseen. Riittoisuus mukautuu pintatyypin mukaan, mukana 10 % marginaali.
Kahdeksankymmenen neliömetrin julkisivulle, jossa on sileä rappaus ja kaksi pintamaalikertaa, tarvitaan noin 20 litraa ulkomaalia ja 13 litraa pohjamaalia, 10 prosentin turvamarginaali mukaan laskettuna. Karkealla rappauksella (roiske- tai harjarappaus) sama pinta-ala vaatii 29 litraa; huokoisella pinnalla, kuten näkyvällä tiilellä tai kivellä, tarve nousee 35 litraan. Ero, jopa 75 prosenttia enemmän materiaalia samalle pinta-alalle, johtuu yksinomaan pintatyypin mukaisesta riittoisuudesta. Sama logiikka pätee riippumatta julkisivun koosta: pienelläkin, 30 neliömetrin lisärakennuksella pintatyypin valinta muuttaa tarvittavan maalimäärän suhdetta samassa mittakaavassa, joten oikean pintatyypin valinta laskurissa on tärkeämpää kuin itse pinta-alan tarkkuus.
Riittoisuus, neliömetriä litraa kohden, on muuttuja, joka ohjaa koko laskentaa. Sileä rappaus kuluttaa noin 9 m² litraa kohden per kerta; karkea tai roiskerapattu pinta laskee arvoon 6 m²/l; näkyvä tiili tai huokoinen betoni kuluttaa 5 m²/l. Jos laskennassa käytetään sileän pinnan riittoisuutta huokoisella seinällä, kulutus aliarvioidaan 44 prosentilla, mikä 80 neliömetrin julkisivulla kahdella maalikerralla tarkoittaa 15 litraa puuttuvaa maalia.
Pohjamaalin riittoisuus on kiinteä, 7 m² litraa kohden, ja se lasketaan erikseen pintamaalista, samalla 10 prosentin marginaalilla. Pinta-ala, pintatyyppi ja maalikertojen määrä syötetään laskuriin; tulokseksi saadaan tarkka pinta- ja pohjamaalin määrä yhtä kauppakäyntiä varten.
Pinta-alan mittaaminen vaikuttaa lopputulokseen yhtä paljon kuin pintatyypin valinta. Julkisivun kehän pituus kerrotaan hyötykorkeudella, ja tuloksesta vähennetään ovet, ikkunat ja muut maalaamattomat kohdat, jolloin jäljelle jää todellinen maalattava ala. Maalikertojen määrä vaikuttaa suoraan tarvittavaan litramäärään: yksi ylimääräinen kerta 80 neliömetrin julkisivulla sileällä pinnalla lisää tarvetta noin 10 litralla. Kun nämä kolme muuttujaa, pinta-ala, pintatyyppi ja kertamäärä, syötetään laskuriin yhdessä, tulos vastaa todellista tarvetta ilman erillistä käsinlaskentaa tai arviointia paikan päällä.
Tulos päivittyy automaattisesti.
Ympärysmitta × korkeus miinus ovet ja ikkunat
Esitäytetty pintatyypin mukaan. Tarkista tuotteen etiketistä.
Yhteensä (maali + pohjamaali)
50 m²:n alalle, 2 pintamaalikertaa
- Pohjamaali/pohjuste
- 7,9 L
- Pintamaali
- 12,2 L
- Varmuusvara
- 10 % sisältyy
Miten se toimii
Kaava
Miten laskenta toimii
Miten lasketaan ulkomaalin tarve julkisivulle Suomessa
Ulkomaalin määrän laskeminen vaikuttaa yksinkertaiselta: pinta-ala kerrotaan riittoisuudella. Ongelma on, että useimmiten käytetään väärää riittoisuutta. Purkin etiketissä ilmoitettu arvo pätee laboratorio-olosuhteissa, sileällä ja tasaisella pinnalla. Todellinen julkisivu on epätasainen, siinä on huokoisempia kohtia, joihin maali imeytyy nopeammin, ja levitystyössä syntyy aina jonkin verran hukkaa. Tämä laskuri käyttää realistisia, pintatyypin mukaan eriteltyjä riittoisuuksia ja lisää automaattisesti 10 prosentin turvamarginaalin.
Todellinen riittoisuus pintatyypin mukaan
Ulkomaalin riittoisuus vaihtelee huomattavasti pintatyypin mukaan. Sileä pinta, kuten hienoksi hierretty rappaus tai tasoitettu seinä, kuluttaa noin 9 neliömetriä litraa kohden per maalikerta. Karkea pinta, kuten roiske- tai harjarapattu seinä, laskee arvoon 6 m²/l, koska pinnan epätasaisuudet kasvattavat kosketuspinta-alaa ja maali kertyy karkeuden koloihin. Huokoinen pinta, kuten näkyvä tiili, luonnonkivi tai betoni, kuluttaa vain 5 m²/l. Standardi SFS-EN 1062, joka koskee julkisivujen maaleja ja pinnoitteita, määrittelee riittoisuuden testausmenetelmät, joihin nämä arvot pohjautuvat. Jos laskennassa käytetään sileän pinnan riittoisuutta huokoisella seinällä, kulutus aliarvioidaan noin 44 prosentilla. Kahdeksankymmenen neliömetrin julkisivulla yhdellä maalikerralla tämä tarkoittaa noin seitsemää puuttuvaa litraa. Riittoisuus vaihtelee jonkin verran myös lämpötilan ja ilmankosteuden mukaan: kylmässä ja kosteassa ilmassa maali levittyy paksumpana kerroksena, jolloin todellinen kulutus voi ylittää laskurin antaman arvon hieman. Tämän vuoksi kannattaa varata työmaalle hieman ylimääräistä aikaa maalikerrosten kuivumiselle etenkin syksyllä ja alkukesästä.
Milloin käytetään pohjamaalia
Pohjamaali ei ole valinnainen uusilla tai huokoisilla pinnoilla. Pohjamaalin tehtävä on tunkeutua pintaan, sitoa irtoavat hiukkaset ja luoda alusta, johon pintamaali tarttuu kunnolla. Ilman pohjamaalia uudella tai rapistuneella rappauspinnalla pintamaali voi imeytyä epätasaisesti, jolloin syntyy näkyviä läikkiä ja kestoikä lyhenee. Pohjamaalin riittoisuus on pienempi kuin pintamaalin (7 m²/l), koska pohjamaalin koostumus on ohuempi ja se tunkeutuu syvemmälle pintaan. Tämä laskuri käsittelee pohjamaalin erikseen, jolloin molempien tuotteiden tarvittava määrä tiedetään tarkasti jo ennen kauppaan lähtöä.
Miten julkisivun pinta-ala mitataan oikein
Laskuriin syötettävä pinta-ala on todellinen maalattava ala, ei bruttoala. Lähtökohtana on julkisivun kehän pituus kerrottuna hyötykorkeudella, josta vähennetään maalaamattomat kohdat: ovet, ikkunat ja muut valmiiksi pinnoitetut osat. Tavallinen ovi on noin 2 m², liukuikkuna noin 1,5 m² ja saranaikkuna noin 1 m². Julkisivuissa, joissa on paljon aukkoja, tämä vähennys voi olla 10-20 prosenttia bruttoalasta. Aukkojen huomiotta jättäminen johtaa ylimääräiseen materiaalin ostoon, mikä on haitaton virhe. Koko julkisivun mittaamatta jättäminen sen sijaan johtaa maalin loppumiseen kesken työn, mikä on pahin mahdollinen tilanne.
Maalikertojen määrä ulkotiloissa
Kun vanha maalipinta on hyväkuntoinen ja uusi väri on lähellä vanhaa, yksi kerta pohjamaalin päälle voi riittää. Merkittävän värinvaihdon, tahrojen peittämisen tai uuden, maalaamattoman julkisivun kohdalla suositellaan vähintään kahta kerrosta. Kolme kerrosta tarvitaan, kun vanha maali on hyvin kulunut, rappauksessa on jäännöskosteutta tai tumma väri levitetään erittäin vaalean pinnan päälle. Laskurissa voidaan valita 1-3 kerrosta, ja laskettu litramäärä sisältää kaikki kerrat sekä pohjamaalin, jos se on valittu.
Yleiset virheet ulkomaalaustyössä
Yleisin virhe on ostaa täsmälleen mitatun alan verran maalia ilman marginaalia. Laskuri sisältää jo 10 prosentin marginaalin, mutta käsin laskettaessa summa pyöristetään usein alaspäin. Marginaalin ansiosta 80 neliömetrin julkisivulle kahdella kerroksella sileällä pinnalla tarvitaan noin 20 litraa teoreettisen 17,8 litran sijaan. Ero näyttää pieneltä, mutta se ratkaisee, jääkö työ kesken vai ei.
Toiseksi kallein virhe on eri valmistuserien sekoittaminen. Samannimisen tuotteen eri valmistuserissä voi olla luonnonvalossa havaittava sävyero. Kaikki maali kannattaa ostaa samasta erästä, ja yksi avaamaton pakkaus kannattaa säästää myöhempiä korjauksia varten.
Kolmas virhe on maalaaminen kostealle pinnalle. Kostealle rappaukselle levitetty maali irtoaa helposti. Suomessa sateisen jakson jälkeen kannattaa odottaa pinnan kuivumista ennen maalausta, erityisesti pohjoiseen suuntautuvilla julkisivuilla, jotka kuivuvat hitaammin. Kosteuden voi tarkistaa painamalla kämmentä rappausta vasten muutaman sekunnin ajan: jos pinta tuntuu kostealta, se ei ole vielä maalauskunnossa.
Milloin laskuria kannattaa käyttää varauksella
Laskuri olettaa, että pinta on rakenteellisesti kunnossa: ehjä rappaus ilman laajoja halkeamia tai irtoavaa vanhaa maalikerrosta. Jos julkisivussa on laaja-alaista vauriota, kuten irtoavaa rappausta, runsasta levä- tai homekasvustoa tai rakenteellisia halkeamia, pinta on ensin korjattava ja puhdistettava. Korjaustyö muuttaa sekä maalattavaa pinta-alaa että pinnan huokoisuutta, joten laskurin tulos on tarkka vasta korjauksen jälkeen. Hyvin koristeellisilla julkisivuilla, joissa on paljon ulokkeita, listoja ja kulmia, todellinen pinta-ala on suurempi kuin yksinkertainen leveys kertaa korkeus -laskelma osoittaa. Tällöin kannattaa lisätä oma varmuusmarginaali laskurin tuloksen päälle. Laskuri ei myöskään ota kantaa pinnan esikäsittelyyn, kuten painepesuun, vanhan hilseilevän maalin poistoon tai homepesuun, vaikka nämä työvaiheet vaikuttavat sekä lopputulokseen että ajoitukseen: esikäsittely on tehtävä hyvissä ajoin ennen maalausta, jotta pinta ehtii kuivua kunnolla.
VTT (Teknologian tutkimuskeskus VTT) on Suomen johtava tutkimuslaitos rakennusmateriaalien ja pinnoitteiden alalla, ja se on tutkinut julkisivumaalien ja -pinnoitteiden kestävyyttä sekä sään ja kosteuden vaikutusta niiden käyttöikään.
Usein kysytyt kysymykset
Kuinka monta litraa ulkomaalia tarvitaan neliömetriä kohti?
Määrä riippuu pintatyypistä ja maalikertojen lukumäärästä. Kahdella kerroksella ja 10 prosentin turvamarginaali mukaan laskettuna sileä pinta tarvitsee noin 0,24 litraa neliömetriä kohden, karkea pinta noin 0,37 l/m² ja huokoinen pinta noin 0,44 l/m². Muilla kertamäärillä laskuri päivittää tuloksen automaattisesti, joten arvoa ei tarvitse laskea käsin. Pohjamaalin määrä lasketaan aina erikseen samalla marginaalilla.
Mitä eroa on ulko- ja sisämaalilla?
Ulkomaali on suunniteltu kestämään lämpötilan vaihteluita, kosteutta, UV-säteilyä sekä homeen ja levän kasvua. Sen sideaineet ovat joustavampia, jolloin maalikalvo seuraa rappauksen pieniä halkeamia rikkoutumatta sen sijaan, että se murtuisi. Sisämaalilla ei ole vastaavaa kestävyyttä: pigmentit haalistuvat nopeasti UV-säteilyssä ja maalikalvo rapautuu nopeasti, jos sisämaalia käytetään erehdyksessä sään armoilla olevalla julkisivulla.
Vastaako purkin ilmoittama riittoisuus laskurin arvoa?
Ei täysin. Purkin arvo on teoreettinen, laboratorio-olosuhteissa mitattu luku: sileä pinta, tasainen lämpötila eikä hukkaa levityksessä. Todellinen riittoisuus työmaalla on tyypillisesti 10-20 prosenttia pienempi, koska pinta on epätasainen ja osa maalista kuluu telaan, siveltimeen tai roiskuu ohi kohteesta. Tämä laskuri käyttää käytännön arvoja, jotka pohjautuvat standardiin SFS-EN 1062, ja sisältää jo 10 prosentin turvamarginaalin, joten purkin lukua ei tarvitse erikseen korjata.
Pitääkö julkisivu pohjamaalata ennen maalausta?
Uusilla julkisivuilla, tuoreella rappauksella tai erittäin huokoisella pinnalla pohjamaali parantaa tarttuvuutta ja vähentää pintamaalin kulutusta. Hyväkuntoisella, vanhalla maalipinnalla pohjamaalin voi jättää pois, jos pinta on puhdas eikä siinä ole irtoavaa ainesta. Epävarmoissa tapauksissa pohjamaalin käyttö kannattaa, sillä sen osuus kokonaistyöstä on pieni suhteessa riskiin, että uusi pintamaali irtoaa huonosti valmistellulta tai liian huokoiselta pinnalta.
Mikä on yleisin virhe ulkomaalia ostettaessa?
Yleisin virhe on ostaa tarkalleen lasketun määrän verran ilman ylimäärää. Jos maali loppuu kesken viimeisen kerroksen ja sama valmistuserä ei ole enää saatavilla, uudessa purkissa voi olla poikkeava sävy, vaikka tuotenimi olisi sama. Ero näkyy erityisesti auringonvalossa suurilla yhtenäisillä pinnoilla. Kannattaa ostaa aina 10-15 prosenttia lasketun määrän päälle ja säästää yksi avaamaton pakkaus myöhempiä paikkauksia varten.
Kuinka kauan ulkomaali kestää Suomen ilmastossa?
Kestoikä riippuu pohjatyön laadusta, pinnan valmistelusta ja paikallisista sääolosuhteista, kuten UV-altistuksesta ja pakkas-sula-syklien määrästä. Pohjoiseen suuntautuvilla julkisivuilla levän kasvu voi ilmestyä ennen seuraavaa maalauskertaa vähäisen auringonvalon vuoksi, kun taas etelään suuntautuvilla julkisivuilla väri haalistuu tyypillisimmin voimakkaan auringonvalon takia. Suositeltu huoltoväli kannattaa tarkistaa tuotteen teknisistä tiedoista, sillä se vaihtelee valmistajan ja tuotteen mukaan eikä sitä voi yleistää yhdeksi luvuksi koko maalityypille.
Aiheeseen liittyvät laskurit
Näytä kaikki laskurit: Maalaus ja pinnoitteet →
Kirjoittanut RivoCalc · Tarkistettu toimituksellisen metodologian mukaisesti · Päivitetty 9. toukokuuta 2026
Tämä laskuri on tarkoitettu vain tiedoksi. Tulokset ovat vakiokaavoihin perustuvia arvioita, ja ne voivat vaihdella todellisten olosuhteiden mukaan. Käänny ammattilaisen puoleen tärkeissä päätöksissä.