Siirry pääsisältöön

Videovalvontakameroiden määrä: laskuri eri tiloille

Laske, montako valvontakameraa sisätila, ulkoalue, käytävä tai pysäköintialue tarvitsee. Tulos perustuu kuvakulmaan ja tunnistusetäisyyteen.

Kupolikamera, jonka kuvakulma on 100° ja tehokas tunnistusetäisyys 4 m, kattaa sisätiloissa noin 10 m² käyttökelpoista alaa. Siksi 35 m² toimistohuone tarvitsee neljä kupolikameraa, jotta kuka tahansa huoneessa on tunnistettavissa. Laskuri arvioi vähimmäismäärän pinta-alan, tilatyypin ja kameratyypin perusteella ja näyttää, kuinka paljon kukin kamera tehokkaasti kattaa.

Ratkaiseva luku on tunnistusetäisyys, eli etäisyys, jolta kasvot tai rekisterinumerot erottuvat tallenteella. Se on selvästi lyhyempi kuin valmistajien ilmoittama liiketunnistuksen etäisyys, jolla pelkkä liike huomataan. Kameran kattama alue on sektori, ei suorakulmio: suorakulmio, joka ympäröi kuvakenttää, laskee mukaan nurkat, joita kamera ei näe, ja yliarvioi peiton moninkertaisesti. Tämän vuoksi laskuri käyttää sektorin pinta-alaa.

Tilatyyppi vaikuttaa tehokertoimeen. Sisätiloissa kalusteet ja nurkat pienentävät peittoa, ulkona valaistus ja sää vaikuttavat, ja käytävä mitoitetaan pituuden eikä pinta-alan mukaan. Esimerkiksi 30 metrin käytävä teollisuushallissa Oulussa tarvitsee kaksi putkikameraa, ja 200 m² pysäköintialue seitsemän. Omakotitalo Espoossa, jossa on kaksi kerrosta, piha ja autotalli, jaetaan puolestaan useampaan alueeseen, joista jokainen arvioidaan erikseen. Ratkaisevaa on myös se, mitä tilassa tapahtuu: kulkureitit, ovet ja odotusalueet ovat kuormitettuja eri tavalla kuin tilan reunat, ja ne kannattaa valvoa tarkemmin. Siksi tilan muoto ja käyttötapa ratkaisevat, missä kameroita tarvitaan ja kuinka tiheästi.

Ulkoalueilla ja pysäköintialueilla putkikamerat ovat yleinen valinta, koska niissä on PoE-syöttö ja infrapunavalo (IR). Laajoille kentille ja tonteille PTZ-kamera on usein tehokkain, mutta se seuraa yhtä kohdetta kerrallaan, joten sitä kannattaa täydentää kiinteillä kameroilla. Laskuri on alustava mitoitus: kohteessa tehtävä katselmus paljastaa sokeat kohdat, heijastukset ja heikon valaistuksen, joita geometrinen malli ei näe. Tämä on erityisen tärkeää Suomen talvessa, kun pimeä jatkuu pitkään ja valaistus on usein vähäistä.

Tulos päivittyy automaattisesti.

Tilan kokonaispinta-ala — sisätila, ulkotila, käytävä tai pysäköintialue.

Vaikuttaa kattavuuden tehokkuuskertoimeen (katvealueet, kulmat, epäsäännöllisyydet).

Katselukulma 90° · kantama 25 m (tyypilliset tekniset arvot).

Tarvittavat kamerat

4kameraa

Yksi kamera kattaa tässä tilassa tehokkaasti 33 m².

Katselukulma · kantama
90° · 25 m
Bruttokattavuus per kamera
50 m²
Tehollinen kattavuus per kamera
33 m²
Kameroita yhteensä
4 kameraa

Muuta tämä laskelma tarjoukseksi asiakkaallesi

Kehitämme työkalua ammattilaisille. Pääset kokeilemaan sitä ensimmäisten joukossa.

Jaa

Miten se toimii

1

Syötetään tilan kokonaispinta-ala neliömetreinä. Kun käytävä valitaan, kenttään tulee kysymys käytävän pituudesta metreinä.

2

Valitaan tilatyyppi: sisätila, ulkoalue, käytävä tai pysäköintialue.

3

Valitaan kameratyyppi, joka sopii tilaan: kupolikamera sisätiloihin, putkikamera ulkotiloihin ja PTZ-kamera suuriin alueisiin.

Kaava

N = ⌈A / (½ × α × r² × k)⌉
N — Tarvittavien kameroiden määrä (pyöristettynä ylöspäin)
A — Valvottava kokonaispinta-ala (m²)
α — Kameran vaakasuuntainen kuvakulma radiaaneina. Kuvakulma ilmoitetaan asteina ja muunnetaan kaavalla rad = astetta × π / 180, esimerkiksi 100° on noin 1,745 radiaania
r — Tehokas tunnistusetäisyys metreinä: etäisyys, jolta kasvot tai rekisterinumerot erottuvat tallenteella. Laskennan oletusarvot: kupolikamera 4 m, putkikamera 8 m, analoginen HD-kamera 5 m, PTZ-kamera 15 m. Ei ole sama kuin liiketunnistuksen etäisyys
Sektori — Kameran kattaman sektorin pinta-ala: kuvakulma α avattuna säteelle r. Ei ole suorakulmio 2 × r × tan(α/2) × r, joka yliarvioi tehokkaan peiton 2,4–3,3-kertaisesti
k — Tehokerroin: 0,70 (sisätilat), 0,65 (ulkoalueet ja pysäköintialueet), 0,80 (käytävä)
Käytävä — Käytävä mitoitetaan pituuden eikä pinta-alan mukaan: syötetään L metreinä ja N = ⌈L / (havaitsemisetäisyys × k)⌉. Havaitsemisetäisyys on nimellinen liiketunnistuksen etäisyys (laskennan oletusarvot: kupolikamera 12 m, putkikamera 25 m, analoginen HD-kamera 15 m, PTZ-kamera 40 m), ei tehokas tunnistusetäisyys r. Tuloksena ovat osuudet noin 10 m (kupolikamera), 20 m (putkikamera), 12 m (analoginen HD-kamera) ja 32 m (PTZ-kamera) kameraa kohden

Miten laskenta toimii

Montako valvontakameraa tilaan tarvitaan?

Kysymys näyttää yksinkertaiselta, mutta vastaus riippuu kolmesta muuttujasta, joita harvoin yhdistetään oikein, kun kameroita ostetaan valmiina pakettina: kameran kuvakulmasta, sen tehokkaasta tunnistusetäisyydestä ja tilan fyysisistä ominaisuuksista. Huonosti sijoitettu tai alimitoitettu kamera jättää sokeita kohtia, jotka tekevät järjestelmästä tilanteessa käytännössä hyödyttömän.

Tämä laskuri käyttää yksinkertaistettua geometrista mallia arvioimaan vähimmäismäärän kameroita pinta-alan, tilatyypin ja kameratyypin perusteella. Malli on tarkoitettu alustavaan mitoitukseen, ei lopulliseen suunnitelmaan.

Kaava ja sen merkitys käytännössä

Kaava perustuu tehokkaaseen tunnistusetäisyyteen, eli etäisyyteen, jolta kasvot tai rekisterinumerot voidaan erottaa tallenteelta. Tämä etäisyys on selvästi lyhyempi kuin valmistajien ilmoittama liiketunnistuksen etäisyys. Laskennassa kupolikameran tunnistusetäisyys on 4 m, vaikka sen liiketunnistus voi ulottua moninkertaiseen etäisyyteen. Putkikameran tunnistusetäisyys on laskennassa 8 m ja analogisen HD-kameran 5 m. Tämä ero on ratkaiseva, kun järjestelmän pitää täyttää vaatimus tunnistettavasta kuvasta. Standardi EN IEC 62676 erottaa toisistaan havaitsemisen, tunnistamisen ja yksilöinnin, ja kuvan tarkkuusvaatimus kasvaa siirryttäessä havaitsemisesta yksilöintiin.

Kupolikamera, jonka kuvakulma on 100° (1,745 radiaania) ja tunnistusetäisyys 4 m, kattaa sektorin, jonka pinta-ala on ½ × 1,745 × 4² ≈ 14 m² brutto. Tehokerroin 0,70 sisätiloille ottaa huomioon nurkat, huonekalut ja kameroiden välisen päällekkäisyyden, joten tehokas peitto on noin 9,8 m² kameraa kohden. Kun huoneen pinta-ala jaetaan tällä luvulla ja tulos pyöristetään ylöspäin, saadaan kameroiden määrä. Esimerkiksi 35 m² toimistohuone antaa tuloksen 3,58, joka pyöristyy neljään.

Sektori on oikea kuvio, eikä suorakulmio, joka ympäröi kuvakenttää. Suorakulmio, jonka leveys on 2 × r × tan(α/2) ja syvyys r, antaisi samalle kupolikameralle noin 38 m², eli lähes kaksinkertaisen tai kolminkertaisen luvun sektoriin verrattuna. Se laskee mukaan kaksi ulkonurkkaa, joita kamera ei koskaan näe. Valituilla kuvakulmilla ero on 2,4–3,3-kertainen, ja siksi se olisi systemaattinen virhe, joka johtaisi liian pieneen kameramäärään.

Kuvakulma annetaan kaavassa radiaaneina, koska sektorin pinta-ala lasketaan kulman avulla. Valmistajan katalogiarvot ovat yleensä asteina, ja muunnos tehdään kaavalla rad = astetta × π / 180. Esimerkiksi 100° on noin 1,745 radiaania.

Tunnistaminen tai liikkeen havaitseminen

Laskuri antaa määrän, jolla ihmiset voidaan tunnistaa missä tahansa tilan kohdassa. Se on vaativin kriteeri, ja siksi se tuottaa eniten kameroita. Pelkkään liikkeen havaitsemiseen riittää laajempi havaitsemisetäisyys, ja silloin kameroita tarvitaan selvästi vähemmän. Useimmissa kodeissa ja liiketiloissa yhdistetään molemmat: tunnistettava kuva sisäänkäynneillä ja kulkureiteillä sekä liikkeen havaitseminen muualla. Tämä on järkevä tapa käyttää rajallista budjettia, mutta se on tehtävä tietoisesti. Kerran tehtyä mitoitusta ei voi lukea niin, että koko tila on tunnistettavissa, ellei tavoite ole juuri sitä.

Sisätilat: huoneet, toimistot ja myymälät

Sisätiloissa tehokerroin 0,70 kuvaa kalusteiden, nurkkien ja epätasaisten pintojen aiheuttamaa häviötä. Esimerkiksi 35 m² toimistohuone Helsingissä tarvitsee neljä kupolikameraa, kun tavoitteena on tunnistettava kuva kaikkialta huoneesta. Kameroita ei kannata sijoittaa vain keskelle kattoa, koska silloin nurkat jäävät usein sokeiksi. Myymälöissä ja aulassa sijoittelu kannattaa suunnitella kulkureitin mukaan, sillä asiakkaiden liikkeet ja hyllyjen järjestys muuttavat sitä, mitä kamera näkee.

Sisätiloissa kameran korkeus ja suunta vaikuttavat tunnistettavuuteen enemmän kuin usein arvellaan. Kamera, joka katsoo suoraan alas, ei tallenna kasvoja luettavasti, ja kamera, joka katsoo vastavaloon ikkunasta, tuottaa tumman kuvan. Laskuri ei ota näitä huomioon, joten sijainti kannattaa tarkistaa kohteessa.

Käytävät: mitoitus pituuden mukaan

Käytävää ei mitoiteta pinta-alan vaan pituuden mukaan, koska kamera kattaa pitkän ja kapean alueen yhdellä kuvakentällä. Laskennassa kukin kamera kattaa tietyn pätkän: noin 10 metriä kupolikameralla, 20 metriä putkikameralla, 12 metriä analogisella HD-kameralla ja 32 metriä PTZ-kameralla. Pätkän pituus saadaan nimellisestä havaitsemisetäisyydestä kerrottuna tehokertoimella 0,80. Käytävän kaavassa käytetään nimellistä havaitsemisetäisyyttä, ei tehokasta tunnistusetäisyyttä r. Kaava on N = ⌈L / (havaitsemisetäisyys × k)⌉, jossa L on käytävän pituus metreinä.

Esimerkiksi 30 metrin käytävä teollisuushallissa Oulussa antaa putkikameroilla 30 / (25 × 0,80) = 30 / 20 = 1,5, joka pyöristyy kahteen putkikameraan. Kamerat sijoitetaan eri päihin, ja niiden suunta valitaan niin, että ne katsovat käytävän pitkin suuntaan eikä vasten seinää. Jos käytävässä on mutkia, kulmia tai hyllyjä, jotka rajaavat näkyvyyttä, pätkiä on syytä arvioida kohteessa erikseen.

Ulkoalueet ja pysäköintialueet

Ulkona tehokerroin on 0,65. Putkikamerat PoE-syötöllä ja infrapunavalaistuksella (IR) ovat tavallinen valinta, koska kapea kuvakulma keskittää kuvan kulkureitteihin, portteihin ja sisäänkäynteihin. Pysäköintialue, jonka pinta-ala on 200 m², tarvitsee seitsemän putkikameraa, jos jokaisen ajoneuvon rekisterinumero pitää pystyä lukemaan. Kun valvonnan tavoitteena on vain yleinen liikkeen havaitseminen, sama alue vaatii selvästi vähemmän laitteita.

Laajoille alueille, kuten teollisuustonteille, varastoille tai urheilukentille yli 2 000 m², PTZ-kamera on usein tehokkain vaihtoehto. Kuvakulma 120° ja tunnistusetäisyys 15 m antavat noin 153 m² tehokkaan peiton ulkona, eli noin viisinkertaisen peiton putkikameraan verrattuna. Kahden tuhannen neliömetrin alue vaatii tällöin 14 PTZ-kameraa. PTZ-kamera seuraa kuitenkin yhtä kohdetta kerrallaan, joten sitä kannattaa täydentää kiinteillä kameroilla kriittisissä kohdissa.

Suomen olosuhteet vaikuttavat ulkoalueen valvontaan. Lumi, sade, pakkanen ja pitkä pimeä kausi heikentävät kuvan laatua, ja kameran linssiin kertyvä kosteus tai jää voi estää tunnistamisen. Kameran kotelo ja linssin suoja kannattaa valita sään mukaan, ja kuvakulman suunta kannattaa tarkistaa kohteessa niin, ettei vastavalo tai lumen heijastus peitä tärkeintä aluetta.

Yleisimmät virheet mitoituksessa

Ensimmäinen virhe on ostaa valmis paketti neljällä kameralla hinnan perusteella ja olettaa, että se kattaa koko talon. Omakotitalossa, jossa on kaksi kerrosta, piha ja autotalli, kannattaa arvioida jokainen alue erikseen. Sisätilat, ulkoalue ja autotalli tarvitsevat eri kameratyyppejä ja eri peittoalueita, eikä yksi kokonaisuus sovi kaikkeen.

Toinen virhe on unohtaa pimeä. Infrapunavalaistuksella varustettu kamera tuottaa lähellä kirkkaan kuvan, mutta tunnistettava kuva pimeässä on usein lyhyempi kuin kuvakulma antaisi olettaa. Tämä on tärkeää erityisesti Suomen talvessa, jolloin pimeää on pitkään. Laskennan tunnistusetäisyys on varovainen lähtökohta, mutta yöaikainen tulos kannattaa testata kohteessa ennen lopullista päätöstä.

Kolmas virhe on jättää päällekkäisyys kameroiden välille huomiotta. Pienikin päällekkäisyys vierekkäisten kameroiden kuvakentissä estää sokeat kohdat. Laskuri sisältää tämän tehokertoimessa, mutta asennuspaikalla päällekkäisyys on tarkistettava todellisilla kuvakentillä.

Tietosuojavelvoitteet ennen asennusta

Suomessa ja muissa EU-maissa videovalvontaa säätelee EU:n yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) ja sitä täydentävä tietosuojalaki (1050/2018). GDPR:n tultua voimaan yleinen ennakkoilmoitus tietosuojavaltuutetulle poistui, mutta vastuu säilyi. Rekisterinpitäjä, eli kiinteistön omistaja tai yritys, vastaa siitä, että valvonta on oikeutettua ja rajattua. Kameroiden kuvausalue kannattaa rajata oman kiinteistön ja sisäänkäyntien alueelle. Naapurin pihan, yleisen tien tai muiden ihmisten yksityisten tilojen kuvaaminen voi olla ongelma. Kuvia ei saa säilyttää pidempään kuin tarpeen, ja säilytysaika on määriteltävä ennen käyttöönottoa (GDPR 5 artiklan 1 kohdan e alakohta).

Työpaikoilla ja liiketiloissa, joissa asiakkaat tai muut kolmannet osapuolet liikkuvat, sovelletaan lisäksi työntekijöiden valvontaa koskevia säännöksiä (laki yksityisyyden suojasta työelämässä, 759/2004) sekä GDPR:n 13 artiklan mukaista tiedonantovelvoitetta. Kameran olemassaolosta kannattaa kertoa selvästi, esimerkiksi kyltillä sisäänkäynnillä. Järjestelmään kuuluu lisäksi pääsyoikeuksien hallinta: kuka näkee tallenteet, kuka niitä hallinnoi ja miten niitä käsitellään.

Kun järjestelmä kattaa laajan alueen tai kolmansien osapuolten pääsyn, tietosuojavaikutusten arviointi (GDPR 35 artikla) voi olla tarpeen. Sen laatii rekisterinpitäjä itse, eikä sitä lähetetä valvontaviranomaiselle. Vasta jos arvioinnissa todetaan, ettei korkea riski jää lieventämättä, GDPR:n 36 artiklan mukaan on kuultava tietosuojavaltuutetun toimistoa ennen käyttöönottoa.

Milloin kannattaa käyttää asentajaa

Omaan asuntoon ja omaan käyttöön järjestelmän voi asentaa itse. Kun asennus tehdään toisen lukuun, kuten yritykselle tai yhteisölle, asentajan pätevyys ja vastuut kannattaa tarkistaa ennen tilausta. Ammattilainen tekee kohteessa katselmuksen, löytää sokeat kohdat, heijastukset ja heikon valaistuksen, jotka laskenta ei tunnista, ja varmistaa, että järjestelmä noudattaa tietosuojasäännöksiä. Asentajan on hyvä tuntea myös kohteen rakenteet, kaapelointireitit ja verkon kapasiteetti, koska ne määräävät, mitä kameroita kohteeseen käytännössä voi asentaa.

Laskurin tulos toimii hyvänä lähtökohtana tälle keskustelulle. Se kertoo, mistä suunnittelu kannattaa aloittaa, ja auttaa vertaamaan tarjouksia, jotka perustuvat eri kameramääriin.

Milloin laskuri ei riitä

Laskuri ei ota huomioon rakennuksen korkeutta, sisäänkäyntien suuntaa, ikkunoista tulevaa vastavaloa, puiden ja aitojen kasvua, äänen tallentamista tai verkon kapasiteettia. Se ei myöskään korvaa tietoturvan suunnittelua, sillä salasanat, ohjelmistopäivitykset ja pääsyoikeudet ovat erillinen kysymys. Suuret ja monimutkaiset kohteet, kuten tehtaat ja varastot, vaativat aina paikan päällä tehtävän suunnittelun. Samoin kohteet, joissa tallenteita käytetään oikeudellisissa tilanteissa, kannattaa suunnitella asiantuntijan kanssa.

Yhteenveto

Laskuri antaa lähtökohdan. Valitaan tilatyyppi, kameratyyppi ja pinta-ala, ja tulos tarkistetaan kohteessa. Tunnistettava kuva vaatii enemmän kameroita kuin pelkkä liikkeen havaitseminen, ja tämä valinta kannattaa tehdä ennen mitoitusta, ei sen jälkeen.

Usein kysytyt kysymykset

Montako kameraa tarvitaan omakotitaloon Suomessa?

Kaksikerroksinen omakotitalo, jossa on piha ja autotalli, tarvitsee tyypillisesti 4–6 kameraa. Niistä kaksi tai kolme valvoo pihaa ja sisäänkäyntejä ulkona, yksi tai kaksi on sisätiloissa esimerkiksi eteisessä tai olohuoneessa ja yksi autotallissa. Tämä määrä riittää havaitsemaan liikkeen koko tontilla ja tunnistamaan sisäänkäynnillä kulkijat. Jos halutaan tunnistaa ihmiset jokaisessa kohdassa, määrä kasvaa. Laskuri antaa lukuja tila kerrallaan, ja 35 m² huone tarvitsee neljä kupolikameraa.

Mikä on ero kupolikameran ja putkikameran välillä?

Kupolikamerat sopivat yleensä sisätiloihin. Laskurissa niiden kuvakulma on 100° ja ne voidaan asentaa kattoon piilevästi. Putkikamerat ovat pitkänomaisia, ja laskurissa niiden kuvakulma on 90°, mutta tunnistusetäisyys on suurempi. Siksi ne soveltuvat sisäänkäyntien, porttien ja ulkoalueiden valvontaan. Ulkona kannattaa valita kamera, jossa on PoE-syöttö ja infrapunavalaistus (IR), jotta kuva pysyy käyttökelpoisena myös pimeällä.

Voiko PTZ-kamera korvata useita kiinteitä kameroita?

Osittain. PTZ-kamera, jonka kuvakulma on 120° ja tunnistusetäisyys 15 m, kattaa ulkona noin 153 m² tehokkaasti ja voi seurata liikkuvaa kohdetta, joten se voi korvata useita kiinteitä putkikameroita avoimella alueella. Kamera seuraa kuitenkin yhtä tapahtumaa kerrallaan, jolloin muut alueet jäävät ilman aktiivista valvontaa. Siksi PTZ-kamera yhdistetään yleensä kiinteisiin kameroihin kriittisissä kohdissa, kuten sisäänkäynnillä, portilla ja varastossa.

Kuinka monta kameraa tarvitaan 200 m² pysäköintialueelle?

200 m² pysäköintialueelle laskuri antaa seitsemän putkikameraa. Laskennassa putkikameran tunnistusetäisyys on 8 m, joten kukin kamera kattaa tehokkaasti noin 33 m²: ½ × 1,571 × 8² × 0,65 ≈ 33 m². Kun 200 jaetaan 33:lla ja pyöristetään ylöspäin, tuloksena on 7. Kamerat kannattaa sijoittaa nurkkiin ja pylväiden läheisyyteen, jotta sokeat kohdat pienenevät. Ennen mitoitusta kannattaa päättää, tarvitaanko jokaisen ajoneuvon rekisterinumeron tunnistamista vai riittääkö yleinen liikkeen havaitseminen.

Pitääkö videovalvonnasta ilmoittaa tietosuojavaltuutetulle?

Yleistä ennakkoilmoitusta tietosuojavaltuutetulle ei GDPR:n tultua voimaan enää vaadita. Vastuu säilyy kuitenkin rekisterinpitäjällä, eli kiinteistön omistajalla tai yrityksellä. Kameroiden kuvausaluetta on rajattava omaan kiinteistöön ja sisäänkäynteihin, ja kuvia saa säilyttää vain tarpeellisen ajan (GDPR 5 artiklan 1 kohdan e alakohta). Laajat järjestelmät tai järjestelmät, joihin pääsee kolmansia osapuolia, voivat vaatia tietosuojavaikutusten arvioinnin (GDPR 35 artikla), jonka rekisterinpitäjä laatii itse. Tietosuojavaltuutetun kuuleminen ennen käyttöönottoa on tarpeen vain, jos korkea riski jää lieventämättä (GDPR 36 artikla).

Milloin kannattaa palkata asentaja omatoimisen asennuksen sijaan?

Omaan asuntoon ja omaan käyttöön järjestelmän voi asentaa itse. Kun asennus tehdään toisen lukuun, esimerkiksi yritykselle tai yhteisölle, kannattaa tarkistaa asentajan pätevyys ja vastuut ennen tilausta. Ammattilainen tekee kohteessa katselmuksen, löytää sokeat kohdat, heijastukset ja heikon valaistuksen, joita laskenta ei tunnista, ja varmistaa, että järjestelmä noudattaa tietosuojasäännöksiä. Laskurin tulos toimii lähtökohtana tälle keskustelulle.

Aiheeseen liittyvät laskurit

Näytä kaikki laskurit: Remontti ja talotekniikka →

Kirjoittanut RivoCalc · Tarkistettu toimituksellisen metodologian mukaisesti · Päivitetty 14. elokuuta 2026

Laskuri antaa suuntaa antavan arvion kameramäärästä. Todellinen tarve riippuu laitteista, valaistuksesta, kohteen rakenteesta ja käyttötarkoituksesta. Videovalvontaa koskevat tietosuojasäännökset ja asennusta koskevat vaatimukset kannattaa tarkistaa ajantasaisista lähteistä ennen hankintaa.