Kanavatiilien määrä neliöltä: laskuri
Laskee kanavatiilien tarpeen katolle valitun koon (T1, T2 tai T3) ja tiheyden mukaan, lisää hukkamarginaalin ja antaa arvion materiaalikustannuksista.
Sadan neliömetrin kaltevalle katolle, jolla käytetään T2-kokoisia kanavatiiliä (laskurin oletusarvo noin 30 kpl/m²) ja 10 %:n hukkamarginaalia, tarvitaan noin 3 300 tiiltä. Ilman marginaalia määrä olisi 3 000 kappaletta, joten marginaali lisää tilaukseen 300 kappaletta.
Kanavatiili, portugaliksi telha canudo, on kupera kattotiili, jonka historia juontaa Iberian niemimaalle. Tiilet eivät lukitu toisiinsa mekaanisesti kuten monet muut tiilimallit, vaan asettuvat päällekkäin: kanavatiili asetetaan koverapuoli ylöspäin ja peitetiili peittää niiden väliset saumat. Asennus on hitaampaa, mutta ulkonäkö on perinteinen, minkä vuoksi tiilityyppi sopii usein korjausrakentamiseen ja alueille, joilla vanhan kattotyypin säilyttäminen on tavoite.
Tiilien tarve riippuu katon pinta-alasta ja tiilikoosta. Koot T1, T2 ja T3 eroavat tiheydeltään selvästi: laskurin oletusarvo on T1-koossa noin 40 kappaletta neliöltä ja T3-koossa noin 22 kappaletta. Sama 100 neliömetrin katto vaatii 10 %:n marginaalilla noin 4 400 tiiltä T1-koolla ja noin 2 420 tiiltä T3-koolla, eli ero on noin 80 %. Pienemmät tiilet tuovat katolle enemmän saumoja ja asennusaikaa, kun taas suuret tiilet vähentävät kappaleiden määrää. Tilausta ei siis kannata arvioida pelkällä neliömäärällä, vaan tiilikoko ja tiheys on valittava ennen laskentaa.
Laskuri käyttää syötettyä pinta-alaa sellaisenaan, joten kaltevuus on huomioitava jo syötteessä. Katon pinta-ala on laskettava kaltevan pinnan mukaan, ei rakennuksen pohjapinta-alasta.
Laskuri antaa alustavan määrän, jonka avulla voi tehdä tilauksen ja verrata tarjouksia. Se ei korvaa valmistajan tuoteselostetta, suunnittelijan laskelmia eikä rakennusvalvonnan vaatimuksia. Lumikuorma, tuuli ja tiilten pakkasenkestävyys eivät ole laskurissa mukana, joten ne on arvioitava erikseen. Laskuri ei myöskään tunne katon muotoa, joten yksinkertaisen ja monimutkaisen katon ero näkyy vain hukkamarginaalin valinnassa. Seuraavissa kappaleissa käydään läpi kaavan vaiheet, tilauksen jako ja yleisimmät virheet.
Tulos päivittyy automaattisesti.
Katon kalteva pinta-ala, jossa kaltevuus on jo huomioitu
Täytetään valitun koon perusteella
Suositus: 10 % yksinkertaisille katoille ja 15 % monilappeisille katoille
Tarkista ajantasainen hinta paikallisesta rautakaupasta
Tarvittavat kourutiilet
Sisältää 240 kpl varmuusvaraa
- Munkki- ja nunnatiilet (kumpaakin tyyppiä)
- 1 320 kpl
- Katettava pinta-ala
- 80,0 m²
- Valittu menekki
- 30 kpl/m²
- Tiilet ilman hukkavaraa
- 2 400 kpl
Miten se toimii
Kaava
Miten laskenta toimii
Kanavatiili: tiheys, koot ja tilauksen mitoitus
Kanavatiili on kupera kattotiili, jonka historia juontaa Iberian niemimaalle. Portugalissa sitä kutsutaan nimellä telha canudo, ja myös nimet telha árabe ja telha mourisco viittaavat tiilen pitkään juurtumiseen alueelle. Tiilen tunnistaa aaltomaisesta profiilista, joka syntyy vuorottelevista koverista kanavatiilistä ja kuperista peitetiilistä. Iberian alueella tiili liittyy erityisesti perinteisiin rakennuksiin ja paikallisiin kattomaisemiin.
Suomessa kanavatiili on tavanomaista harvinaisempi. Tuotteen saatavuus, asennustaito ja alan toimijoiden tarjonta kannattaa selvittää ennen suunnittelua, koska tiilen tilaus ja asennus eroavat monista yleisistä suomalaisista kattotyypeistä.
Kanavatiili asettuu päällekkäin eikä lukitu mekaanisesti kuten monet nykyiset tiilimallit. Asennus on siksi hitaampaa, mutta ulkonäkö on perinteinen. Tämä tekee tiilestä soveltuvan korjausrakentamiseen ja alueille, joilla alkuperäisen kattotyypin säilyttäminen on tavoite.
Kolme kokoa ja niiden tiheys
Kanavatiili on saatavilla kolmena yleisenä kokona. Mitat vaihtelevat valmistajittain, joten laskuri käyttää tiheyden ohjearvoja eikä yksittäisiä mittoja.
- T1 (pieni): laskurin oletusarvo on noin 40 kappaletta neliöltä, eli noin 20 paria kanavatiili ja peitetiili.
- T2 (keskikokoinen): laskurin oletusarvo on noin 30 kappaletta neliöltä, eli noin 15 paria. T2 on laskurin oletuskoko.
- T3 (suuri): laskurin oletusarvo on noin 22 kappaletta neliöltä, eli noin 11 paria.
Nämä arvot ovat ohjeellisia. Valmistajan tuoteseloste on ensisijainen lähde, ja sen ilmoittama tiheys syötetään mukautettuun kokoon. Erot näkyvät heti tilausmäärässä. Sadan neliömetrin katto, jossa hukkamarginaali on 10 %, vaatii laskurin oletusarvoilla noin 4 400 tiiltä T1-koolla, noin 3 300 tiiltä T2-koolla ja noin 2 420 tiiltä T3-koolla. Suurempi tiili vähentää kappaleiden määrää ja nopeuttaa asennusta. Pienemmät tiilet tuovat katolle enemmän saumoja, mutta ne voivat sopia paremmin vanhaan rakennukseen, jonka alkuperäinen tiheys halutaan säilyttää.
Kanavatiilet ja peitetiilet tilauksessa
Jokaista neliömetriä kohden tarvitaan suunnilleen yhtä monta kanavatiiltä ja peitetiiltä. Esimerkiksi 3 300 kappaleen tilauksessa (100 m², T2, 10 %:n marginaali) tarvitaan noin 1 650 kanavatiiltä ja 1 650 peitetiiltä. Laskuri näyttää tämän jaon tulosten rivillä Kanavatiilet ja peitetiilet (kumpaakin).
Valmistajat myyvät tiilet yksittäisinä kappaleina. Tuoteluettelosta on syytä tarkistaa, onko kanavilla ja peitteillä omat tuotekoodit. Näin vältetään tilanne, jossa toista tyyppiä on liikaa ja toista liian vähän.
Tilauksen ajoitus vaikuttaa myös lopputulokseen. Jos katto rakennetaan useammassa vaiheessa, kannattaa tilata koko tarve kerralla, koska samasta erästä ei ole myöhemmin aina saatavilla riittävästi tiiliä. Toimittajalta kannattaa kysyä, onko tiili varastossa, kuinka pitkä toimitusaika on ja paljonko yhdessä pakkauksessa tai lavalla on kappaleita. Kun nämä tiedot tunnetaan, laskurin kappalemäärä voidaan muuntaa pakkauksiksi ja tilausmääräksi ilman arvailua.
Kattopinta-ala ja pohjapinta-ala
Laskurissa on syötettävä kaltevan katon todellinen pinta-ala, ei rakennuksen pohjapinta-ala. Kaltevuus kasvattaa pinta-alaa, ja ero kasvaa jyrkemmillä katoilla. Kattopinta-ala lasketaan kaavalla:
Kattopinta-ala = pohjapinta-ala × √(1 + (kaltevuus % ÷ 100)²)
Kertoimet ovat 1,044 kun kaltevuus on 30 %, 1,059 kun se on 35 % ja 1,097 kun se on 45 %. Ero pohjapinta-alaan on siis noin 4,4 % 30 %:n kaltevuudella, noin 5,9 % 35 %:n kaltevuudella ja lähes 10 % 45 %:n kaltevuudella.
Esimerkiksi 80 neliömetrin pohjapinta-alalla ja 35 %:n kaltevuudella katon todellinen pinta-ala on noin 84,8 m². Jos laskuriin syötetään pohjapinta-ala, tilaus jää liian pieneksi, ja lisätilaus samasta erästä voi olla vaikea saada.
Laskun vaiheet esimerkillä
Oletetaan 60 neliömetrin pohjapinta-ala, 30 %:n kaltevuus, T2-koko ja 15 %:n hukkamarginaali. Ensin pohjapinta muunnetaan kattopinta-alaksi: 60 × 1,044 ≈ 62,6 m². Sitten lasketaan tiilimäärä: 62,6 × 30 × 1,15 ≈ 2 160 kappaletta. Kaava pyöristää tuloksen aina ylöspäin kokonaiseen kappaleeseen. Tiilistä puolet on kanavatiiliä ja puolet peitetiiliä. Jos sama pohjapinta-ala laskettaisiin ilman kaltevuuskerrointa, tulos olisi 60 × 30 × 1,15 = 2 070 kappaletta, eli noin 90 kappaletta liian vähän.
Kaltevuus ja sään kuormitus
Katon kaltevuus rajaa kanavatiilen käyttöä. Vähimmäiskaltevuus ilmoitetaan valmistajan tuoteselosteessa, eikä sitä kannata arvioida muiden lähteiden perusteella. Tuotteen ominaisuudet, kuten veden imeytyminen, taivutuslujuus ja mittatarkkuus, määrittää standardi SFS-EN 1304. Standardi ei kuitenkaan korvaa valmistajan asennusohjeita.
Lumikuorma on Suomessa keskeinen mitoitustekijä. Kuorma mitoitetaan standardin SFS-EN 1991-1-3 ja sen kansallisen liitteen mukaan, ja se on suurempi pohjoisessa Suomessa. Kanavatiilet ovat kohtalaisen painavia, joten kattorakenteen kantavuus on tarkistettava suunnittelijan kanssa ennen tiilityypin valintaa. Pakkasenkestävyys on tarkistettava tuotetiedoista, koska jäätymis- ja sulamissyklit rasittavat tiiliä talvella.
Hukkamarginaali ja varatiilet
Hukkamarginaali kattaa reunojen leikkaukset, kuljetuksessa ja asennuksessa rikkoutuneet tiilet sekä varaosat myöhempiä korjauksia varten. Laskurin oletus on 10 %, ja se sopii yksinkertaisille katoille. Katoilla, joissa on useita kattotasoja, harjoja tai laaksoja, marginaalia kasvatetaan oletuksesta. Vanhoissa katoissa, joissa on paljon epäsäännöllisyyksiä, tarvittava marginaali on usein suurempi, ja sen arvo kannattaa sopia suunnittelijan tai asentajan kanssa.
Hukkamarginaalin kokoon vaikuttaa myös asentajan kokemus. Kokematon asentaja tekee useammin virheellisiä leikkauksia ja rikkoo enemmän tiiliä, joten varaa kannattaa mitoittaa tämän mukaan.
Tiilet kannattaa tilata samasta erästä. Saman mallin tiilet eri erissä voivat erota hieman sävyltään tai mitoiltaan, ja ero voi näkyä vuosien kuluttua ulkoilman vaikutuksesta. Ylimääräiset tiilet kannattaa säilyttää korjauksia varten.
Milloin kannattaa kysyä ammattilaiselta
Laskuri antaa alustavan määrän pinta-alan ja tiheyden perusteella. Korjausrakentamisessa suojellussa rakennuksessa tai kaava-alueella rakennesuunnittelija tai arkkitehti selvittää, ovatko vanhat tiilet käytettävissä, mitkä ovat alkuperäiset mitat ja mitä kaavamääräyksiä työ koskee. Myös rakennusvalvonta kannattaa tarkistaa kunnasta ennen työn aloittamista.
Uudisrakentamisessa suunnittelija määrittää tiilityypin, koon ja kattorakenteen Suomen rakentamismääräyskokoelman osan B1 (rakenteiden lujuus ja vakaus) ja voimassa olevien tuotestandardien mukaisesti. Laskurin tulos ei korvaa suunnittelijan laskelmia. Jos katto on vanha tai sen rakenne on tuntematon, kannattaa pyytää rakennesuunnittelijalta kirjallinen kantavuuslaskelma ennen tilausta.
Mitä kaava ei huomioi
Kaava olettaa, että tiilet asettuvat tasaisesti koko katolle ja että kattopinta on yksi yhtenäinen pinta. Se ei ota huomioon katon muotoa, kattoikkunoita, läpivientejä, lisärakennuksia eikä leikkauksia harjojen ja laaksojen kohdalla. Juuri nämä kohdat selittävät, miksi monimutkaisessa katossa valitaan suurempi hukkamarginaali. Kaavaa ei myöskään kannata käyttää ennusteena tiilten kulumisesta tai vaihtovälistä, koska siihen vaikuttavat ilmasto, kattorakenne ja ylläpito.
Yleisimmät virheet
- Laskurissa käytetään pohjapinta-alaa kattopinta-alan sijaan.
- Tiheys jätetään oletusarvoon, vaikka valmistajan tuoteseloste ilmoittaa toisen luvun.
- Hukkamarginaali unohtuu tai valitaan liian pieneksi monimutkaisessa katossa.
- Kanavatiilet ja peitetiilet tilataan yhtenä määränä, vaikka ne myydään erikseen.
- Eri erien tiilet sekoittuvat samaan kattoon.
Milloin laskuri ei sovi
Laskuri on tehty kanavatiilille. Lukittuville tiilimalleille, peltikatteille ja muille tuotteille tiheys ja jakosääntö ovat erilaiset, eikä laskuri anna niistä luotettavaa tulosta. Laskuri ei myöskään vähennä katosta aukkoja, kuten kattoikkunoita tai savupiippuja, joten ne on huomioitava jo syötettävässä pinta-alassa. Tulos on tarkoitettu tilauksen alustavaksi arvioksi.
Usein kysytyt kysymykset
Kuinka monta kanavatiiliä neliömetriä kohden tarvitaan?
T2-koossa, joka on laskurin oletuskoko, tiheys on laskurin oletusarvona noin 30 kappaletta neliömetriä kohden, eli noin 15 kanavatiiltä ja 15 peitetiiltä. Sadan neliömetrin katolle tarvitaan 10 %:n hukkamarginaalilla noin 3 300 kappaletta. T1-koossa, jossa oletusarvo on noin 40 kappaletta neliöltä, määrä samalla pinta-alalla ja marginaalilla on noin 4 400 kappaletta, ja T3-koossa, jossa oletusarvo on noin 22 kappaletta neliöltä, noin 2 420 kappaletta. Valmistajan tuoteselosteessa ilmoitettu tiheys on aina ensisijainen.
Mikä ero on T1-, T2- ja T3-kanavatiilillä?
Erot ovat mitoissa ja tiheydessä. T1 on pienin ja vaatii eniten tiiliä neliöltä, ja sitä käytetään usein vanhojen rakennusten korjauksessa. T2 on laskurin oletuskoko. T3 on suurin, ja se vähentää tiilien määrää ja asennusaikaa suurilla katoilla. Kaikki kolme toimivat samalla kanava- ja peitejärjestelmällä. Mitat vaihtelevat valmistajittain, joten ne kannattaa tarkistaa ennen tilausta.
Tarvitseeko samalle katolle ostaa yhtä monta kanavatiiltä ja peitetiiltä?
Kyllä. Jokaista neliömetriä kohden tarvitaan suunnilleen yhtä monta kanavatiiltä ja peitetiiltä. Esimerkiksi 3 300 kappaleen tilauksessa, joka vastaa 100 neliömetrin T2-kattoa 10 %:n marginaalilla, tarvitaan noin 1 650 kanavatiiltä ja 1 650 peitetiiltä. Laskuri näyttää jaon automaattisesti. Valmistajan tuotelistasta kannattaa tarkistaa, onko kanavilla ja peitteillä omat tuotekoodit, sillä ne myydään usein erikseen.
Mikä hukkamarginaali kanavatiilelle sopii?
Yksinkertaiselle katolle, jossa on yksi tai kaksi suorakulmaista kattotasoa, laskurin oletus 10 % on hyvä lähtökohta. Katoilla, joissa on useita kattotasoja, laaksoja tai muita epäsäännöllisiä kohtia, marginaalia kasvatetaan oletuksesta. Vanhoissa katoissa, joissa on paljon epäsäännöllisyyksiä, marginaali on usein suurempi, ja sen arvo kannattaa sopia asentajan kanssa. Marginaali kattaa leikkaukset reunoilla, kuljetuksessa ja asennuksessa rikkoutuneet tiilet sekä varaosat myöhempiä korjauksia varten.
Miten kattopinta-ala lasketaan kanavatiiliä varten?
Kaltevan katon todellinen pinta-ala on aina suurempi kuin rakennuksen pohjapinta-ala. Muunnoskaava on: kattopinta-ala = pohjapinta-ala × √(1 + (kaltevuus % ÷ 100)²). Kertoimet ovat 1,044 kun kaltevuus on 30 %, 1,059 kun se on 35 % ja 1,097 kun se on 45 %. Esimerkiksi 80 neliömetrin pohjapinta-alalla ja 35 %:n kaltevuudella kattopinta-ala on noin 84,8 m². Laskuriin syötetään tämä kaltevan pinnan arvo.
Mikä on kanavatiilen vähimmäiskaltevuus?
Vähimmäiskaltevuus ilmoitetaan valmistajan tuoteselosteessa, ja se vaihtelee tuotteittain. Tuotteen ominaisuudet määrittää standardi SFS-EN 1304, mutta kaltevuusvaatimukset ja asennusohjeet kuuluvat valmistajalle. Lumi- ja sadekuormitus korostavat kaltevuuden merkitystä alueilla, joilla lunta on paljon, kuten Pohjois-Suomessa. Arvo on tarkistettava ennen suunnittelua, koska liian loiva katto voi edellyttää lisäsuojausta, kuten aluskatetta, tai lisätä vuotoriskiä.
Aiheeseen liittyvät laskurit
Kirjoittanut RivoCalc · Tarkistettu toimituksellisen metodologian mukaisesti · Päivitetty 7. heinäkuuta 2026
Laskuri antaa alustavan arvion materiaalitarpeesta ja kustannuksista. Todelliset määrät riippuvat tiilimallista, katon muodosta, asennustavasta ja valmistajan tuotetiedoista. Kustannusarvio on pelkkä materiaalilaskelma syötetyn hinnan perusteella eikä korvaa tarjousta.