Automaattisen kastelun putkituksen laskuri

Miten laskenta toimii

Putkimetrien laskeminen automaattista kastelua varten

Automaattinen kastelu vähentää turhaa vedenkulutusta, säästää aikaa ja pitää veden jakautumisen tasaisena koko alueella. Ennen putkien ostamista kannattaa tehdä laskelma kokonaisuudessaan: sivulinjojen määrä, pääjakoputken pituus ja liitoksille tarvittava varaosuus. Liian vähän putkea pakottaa tekemään toisen ostoksen kesken asennuksen, ja liian paljon putkea jää varastoon tai menee hukkaan.

Miten laskenta etenee

Laskuri lähtee liikkeelle alueen geometriasta. Alue voidaan kuvitella ruudukoksi: pääjakoputki kulkee yhtä reunaa pitkin, ja sivulinjat lähtevät siitä kohtisuoraan kohti vastakkaista reunaa. Alueen leveys määrää sivulinjojen lukumäärän, ja alueen pituus määrää, kuinka pitkiä sivulinjat ovat.

Sivulinjojen määrä saadaan jakamalla leveys linjojen välisellä etäisyydellä ja pyöristämällä tulos ylöspäin. Pyöristys on tärkeää, koska osittainen linja jättäisi alueen kastelematta. Sivulinjojen yhteispituus on linjojen määrä kerrottuna yhden linjan pituudella. Pääjakoputken pituus on alueen leveys lisättynä pienellä ylimäärällä, joka riittää liitoksille venttiiliin tai ohjaimeen. Näiden summaan lisätään lopuksi prosenttimääräinen varaosuus.

Esimerkiksi 6 m leveä ja 10 m pitkä kasvimaa, jonka linjat ovat 40 cm välein, vaatii 6 ÷ 0,40 = 15 sivulinjaa. Sivulinjoja on yhteensä 15 × 10 = 150 metriä. Pääjakoputki on 6 + 2 = 8 metriä, joten tarve ennen varaa on 158 metriä. Kun varaosuus on 15 %, hankittava määrä on noin 182 metriä. Laskelma on pelkkää yhteen- ja kertolaskua, mutta sen oletukset kannattaa tuntea. Se olettaa tasaisen maan ja suorat sivulinjat, joten kaltevassa puutarhassa tulos on suuntaa antava. Tulos on tarkka vain silloin, kun syötetyt mitat ovat tarkkoja.

Mittaaminen ennen laskentaa

Laskurin tulos on yhtä hyvä kuin syötetyt mitat. Alue kannattaa mitata kahdesta suunnasta, jotta nähdään, täsmäävätkö mitat. Jos reuna ei ole suora, kannattaa käyttää pidempää mittaa, jotta alue tulee varmasti peitetyksi. Jos alueella on suuria kukkapenkkejä, puita tai kiviaitoja, ne mitataan erikseen, sillä ne jakavat alueen osiin ja voivat muuttaa linjojen reittiä. Lopuksi kannattaa piirtää karkea kartta, johon merkitään venttiilin tai ohjaimen paikka, jotta nähdään, onko pääjakoputken oletettu kahden metrin ylimäärä riittävä.

Järjestelmätyypit ja linjavälit

Pihapuutarhoissa käytetään yleisimmin kolmea järjestelmätyyppiä: tippukastelua, mikrosuihkuttimia ja sprinklereitä. Ne eroavat toisistaan erityisesti linjavälin ja vedenkulutuksen osalta.

Tippukastelu on tehokkain tapa kastella kasvimaata, kukkapenkkejä ja pensaita, koska vesi ohjataan suoraan juurten lähelle. Sivulinjat asetetaan maan pinnalle tai kevyesti maahan, ja tippojen välin määrää valmistajan tekniset tiedot. Kasvimaalla linjaväli on yleensä pienempi kuin pensaille ja suuremmille kasveille, joiden juuristo leviää laajemmalle. Valmistajan tekniset tiedot kertovat myös, miten vesi leviää eri maalajeissa, ja tämä vaikuttaa valittuun väliin.

Mikrosuihkuttimet peittävät pienen pyöreän alueen, ja niiden linjaväli on suurempi kuin tippukastelussa. Ne sopivat pensaille, perennoille ja peitekasveille. Ne kastelevat myös lehtiä, mikä ei haittaa kaikkia kasveja mutta voi lisätä sienitautien riskiä herkillä lajeilla. Mikrosuihkuttimet kuluttavat enemmän vettä kuin tippukastelu.

Sprinklerit kastelevat laajemman alueen ja sopivat tyypillisesti nurmikolle. Linjaväli on suurempi, joten sivulinjaa tarvitaan vähemmän, mutta yhden piirin virtaus on suurempi. Tämä vaikuttaa siihen, kuinka monta sprinkleriä voidaan kytkeä samaan kastelupiiriin.

Laskurin linjavälin oletusarvo seuraa järjestelmätyyppiä, mutta sitä voi muuttaa. Jos suunnitelma poikkeaa tyypillisestä, oma arvo syötetään ja tarkistetaan valmistajan ohjeita vasten.

Liitokset ja hukkavara

Varaosuus kattaa liittimet, mutkat, päätykappaleet ja leikkaukset, joita asennus vaatii. Se kattaa myös jakoputkesta haaroitettavat osat ja putken, joka menee hukkaan, kun pituuksia sovitetaan. Epäsäännöllisessä puutarhassa, jossa on paljon kulmia ja kukkapenkkejä, varaosuutta kannattaa kasvattaa. Suoraviivaisessa alueessa pienempikin varaosuus riittää. Varaosuuden riittävyyttä kannattaa tarkistaa laskemalla liittimet erikseen. Jokaiseen sivulinjaan tarvitaan yleensä liitin alkuun ja loppuun, ja pääjakoputken haarat lasketaan omana eränään. Näin nähdään, kuinka suuri osa varaosuudesta jää käyttämättä ja kuinka paljon sitä todella kuluu.Varaosuutta ei kannata pienentää pelkästään säästön vuoksi, sillä puuttuva putki pysäyttää työn ja lisäostomatka vie aikaa.

Pääjakoputki on yleensä paksumpaa kuin sivulinjat. Halkaisija valitaan pääjakoputkelle matkan pituuden, paineen ja kastelupiirien määrän mukaan, ja valmistajan mitoitustaulukot antavat tarkemmat arvot. Tippukastelun sivulinjat ovat tyypillisesti ohutta polyeteenimuovia (PE). Laskuri ei erottele halkaisijoita, joten ennen ostoa kannattaa laatia materiaaliluettelo halkaisijoittain.

Yleisiä virheitä

Yleisin virhe on aliarvioida kastelupiirien määrä. Vesijohdon virtaus on rajallinen, ja jos kaikki piirit avataan samanaikaisesti, paine laskee ja osa putkista jää vajaaksi. Piirien virtaukset kannattaa siksi laskea yhteen ennen alueen jakamista osiin.

Toinen virhe on sekoittaa tippukastelu ja sprinklerit samaan piiriin. Ne toimivat eri paineilla ja virtauksilla, joten yksi piiri ei voi palvella molempia tasapainoisesti. Jokaisella järjestelmätyypillä kannattaa olla oma piiri ja oma ohjausventtiili ohjaimessa.

Kolmas virhe on jättää suodatin ja paineenalennin asentamatta tippukastelun piirin alkuun. Vesijohdon paine voi vaihdella ja olla liian suuri tippuputkille, ja pienet hiukkaset tukkivat tipat nopeasti.

Neljäs virhe on unohtaa talvi. Sivulinjat ja pääjakoputki kannattaa tyhjentää ennen pakkasia tai asentaa niin syvälle, ettei routa ulotu niihin. Putkeen jäävä vesi jäätyy ja rikkoo liittimiä ja tippoja.

Viides virhe on laskea putket ilman korkeuseroja. Mäkisessä puutarhassa paine muuttuu korkeuden mukaan, ja pitkät sivulinjat voivat tarvita erillisen mitoituksen.

Kuudes virhe on jättää linjojen reitit kirjaamatta. Kun maahan kaivetut putket unohtuvat, myöhemmät kaivuutyöt voivat vaurioittaa niitä. Reitti kannattaa piirtää muistiin tai valokuvata ennen kuin putket peitetään maalla.

Milloin laskuria ei kannata käyttää

Laskuri ei sovellu kaltevalle maalle eikä kaivo- tai pumppuvesijärjestelmiin, joissa paine ja virtaus on mitoitettava pumpun mukaan. Se ei korvaa vesihuollon liittymän suunnittelua. Jos alueella on useita kastelupiirejä tai järjestelmää ohjataan kotiautomaatiolla, tarvitaan erillinen mitoitus.

Laskuri ei myöskään tiedä, paljonko vettä kasvit tarvitsevat, eikä se huomioi sadetta. Vedentarpeen arviointi tehdään erikseen kasvilajin ja maaperän mukaan. Hinta-arvio on pelkkä kertolasku syötetyllä metrihinnalla, eikä se sisällä asennustyötä eikä muita tarvikkeita.

Suomalaiset olosuhteet

Suomessa kastelujärjestelmän suunnittelussa on otettava huomioon routa, lyhyt kesäkausi ja kylmä vesi. Routa määrää, kuinka syvälle putket voi asentaa, ja se ratkaisee, kannattaako järjestelmä tyhjentää joka syksy. Pintaan asennettu putki on yleensä helpoin tyhjentää, mutta se on alttiimpi mekaaniselle kulumiselle, kun alueella liikutaan. Kastelu kannattaa ajoittaa kesän kuivimpiin jaksoihin, jolloin vesi käytetään tehokkaimmin, eikä sitä kannata ajaa sateiden aikana. Talven jälkeen järjestelmä kannattaa tarkistaa ennen kevätkäyttöä, sillä pakkanen ja routa voivat vaurioittaa liittimiä ja tippoja, vaikka putket olisi tyhjennetty huolellisesti.

Kytkentä kiinteistön vesijohtoon kannattaa sopia etukäteen paikallisen vesihuoltolaitoksen kanssa, sillä ehdot vaihtelevat kunnittain.

Milloin kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen

Yksi- tai kaksivyöhykkeisen kotipuutarhan voi asentaa itse, jos työkalut ja putkitus ovat tuttuja ja ohjeita noudatetaan tarkasti. Suuremmalle alueelle, usealle kastelupiirille, kaivo- tai pumppuvedelle tai kotiautomaatiolle kannattaa pyytää ammattilainen. Kastelualan yrittäjä voi tehdä mitoituksen, toimittaa suunnitelman ja antaa asennukselle takuun. Ammattilaisen tekemä mitoitus voi säästää korjauskustannuksia, koska virheet huomataan jo suunnitteluvaiheessa. Ammattilaisen kanssa kannattaa käydä läpi sekä laskelma että valmistajan tekniset tiedot.