Roomalaisten kattotiilten laskuri neliömetriä kohden

Miten laskenta toimii

Roomalainen kattotiili: tuotto, muodot ja tiilimäärän laskenta

Roomalainen kattotiili on kattotiili, jonka profiili on selvästi S-muotoinen ja jonka sivulukitus on yksinkertainen. Tiilen muodon ja tiilitiheyden tunteminen ratkaisee, kuinka paljon materiaalia katon tilaamiseen tarvitaan, koska sama pinta-ala voi vaatia hyvin erilaisen määrän kappaleita riippuen valitusta muodosta. Tämä laskuri kertoo tiilimäärän, kun tiedetään katon pinta-ala, valitun muodon tiilitiheys ja hävikkimarginaali.

Standard- ja Grande-muodon ero

Standard- ja Grande-muodot eroavat tiilen mitoiltaan ja siksi tiilitiheydeltään. Laskurissa Standard-muodolle käytetään oletusarvoa 14 kpl/m² ja Grande-muodolle 11 kpl/m². Nämä arvot ovat lähtötietoja, ja tuotteen todellinen tiilitiheys on tarkistettava valmistajan tuoteselosteesta.

Suurempi tiili vähentää kappalemäärää samalle alalle ja voi nopeuttaa asennusta laajoilla katoilla. Yksittäinen tiili on kuitenkin painavampi, ja asennuksessa on tärkeää noudattaa tarkasti latoituksen askelväliä, jota muoto edellyttää.

Ero näkyy jo pienessä kohteessa. Sadan neliömetrin katolla, jonka hävikkimarginaali on 10 %, oletusarvoilla Standard-muodolla tarvitaan noin 1 540 tiiltä ja Grande-muodolla noin 1 210 tiiltä. Kun korjataan vanhaa kattoa, uusien tiilien muodon on vastattava olemassa olevaa kattoa, sillä eri muotoja ei voi sekoittaa samalle lappeelle.

Kaltevan pinta-alan merkitys

Laskurin keskeinen syöttötieto on katon todellinen, kaltevan pinta-ala, ei talon vaakasuora pohjapinta-ala. Nämä arvot eroavat aina, kun katto on kalteva, ja ero kasvaa kaltevuuden mukana. Kaltevuus ilmoitetaan prosentteina, ja 100 % vastaa 45 asteen kulmaa.

Muunnos tehdään kaavalla:

Kaltevan pinta-ala = vaakapinta-ala × √(1 + (kaltevuus % ÷ 100)²)

Kaltevuudella 30 % kerroin on 1,044, eli kaltevapinta on noin 4,4 % suurempi kuin vaakapinta. Kaltevuudella 35 % kerroin on 1,059 ja kaltevuudella 45 % kerroin on 1,097, mikä tarkoittaa noin 9,7 % lisäystä. Kahdeksankymmenen neliömetrin pohjapinta-ala kaltevuudella 30 % vastaa noin 83,5 m² kaltevaa pinta-alaa.

Jos laskuriin syötetään vaakapinta-ala, tilataan liian vähän tiiliä. Lisäerä voi tulla eri tuotantoerästä, jolloin tiilten sävy tai pinta voi erota vanhemmista tiilistä.

Käytännössä kaltevan pinta-alan mittaaminen onnistuu parhaiten piirustuksesta lappeittain. Jokainen lappeen pinta-ala lasketaan erikseen ja summataan yhteen, jolloin vältetään virhe, jossa koko katto ajatellaan yhtenä tasaisena pintana.

Esimerkki laskennasta

Oletetaan omakotitalo, jonka vaakapinta-ala on 80 m² ja katon kaltevuus 30 %. Kaltevan pinta-alan kerroin on 1,044, joten laskuriin tulee noin 83,52 m². Standard-muodolla tiiliä tarvitaan 83,52 × 14 = 1 169,3 kappaletta ennen marginaalia. Kymmenen prosentin hävikkimarginaalilla tulos on 83,52 × 14 × 1,1 = 1 286,2, ja tilaus on 1 287 tiiltä. Tulos pyöristetään aina ylöspäin kokonaiseen tiileen, koska yksikin puuttuva tiili pysäyttää työn.

Kaltevuuden vähimmäisarvo

Roomalaisen kattotiilen käyttöä rajaa kaltevuuden vähimmäisarvo. Arvo on määriteltävä valmistajan tuoteselosteessa, koska tiilien päällekkäisyys ja sivulukitus ratkaisevat, kuinka hyvin vesi valuu pois. Liian loiva katto voi johtaa veden kulkeutumiseen tiilten liitosten läpi, joten vähimmäisarvo on tarkistettava ennen tilausta.

Vähimmäisarvon tarkistamiseksi kannattaa pyytää toimittajalta tuotteen tekninen seloste ja sen kaltevuusrajat eri asennustavoille. Jos katon kaltevuus jää rajan alle, vaihtoehtoina ovat tiivistävä aluskate tai tuote, jonka valmistaja hyväksyy kyseiselle kaltevuudelle. Päätöksen tekee aina suunnittelija tai valmistaja, ei laskuri.

Tuotteen mittatoleransseja, vedenimukykyä ja taivutuslujuutta koskevat vaatimukset on määritelty eurooppalaisessa standardissa EN 1304, joka on Suomessa kansallisesti SFS-EN 1304. Standardi koskee kattotiilien ja niiden lisätarvikkeiden määritelmiä ja tuotevaatimuksia, mutta ei korvaa kattokohtaista suunnittelua.

Suomessa lumikuorma ja sadevesi ovat tärkeitä mitoitustekijöitä. Ne kannattaa käsitellä rakennesuunnittelijan kanssa. Kattoa koskevat vaatimukset kannattaa tarkistaa ajantasaisesta rakentamismääräyskokoelmasta, ja erittäin jyrkillä katoilla valmistaja tai suunnittelija voi edellyttää lisäkiinnityksiä.

Hävikkimarginaali ja saman erän varaus

Hävikkimarginaali kattaa leikkaukset katon reunoilla, kuljetuksessa ja asennuksessa rikkoutuneet tiilet sekä varaosat myöhempiä korjauksia varten. Yksinkertaiselle katolle, jossa on yksi tai kaksi suorakulmaista lappeetta, laskurin oletusarvo on 10 %. Useita lappeita, laaksoja tai mansardeja sisältävälle katolle oletusarvo on 15 %. Oletusarvot ovat käyttöehdotuksia eivätkä normin vaatimuksia, ja epäsäännöllisessä pohjapiirroksessa voi olla tarpeen käyttää suurempaa marginaalia.

Marginaalin kokoon vaikuttaa myös työn laatu ja asentajan kokemus. Kokemattomalla asentajalla leikkaus- ja rikkoutumishävikki voi olla suurempi kuin ammattilaisella, joten marginaalia kannattaa tarvittaessa kasvattaa. Toisaalta liian suuri marginaali sitoo pääomaa ja jättää varastoon tiiliä, joita ei tarvita. Tilausta tehtäessä kannattaa siis miettiä, kuinka monta tiiltä jää lopuksi käyttämättä.

Tilataan kaikki tiilet samasta tuotantoerästä. Saman mallin tiilet eri erissä voivat erota sävyltään, pinnan kiillolta tai mitoiltaan, ja ero voi näkyä vasta muutaman vuoden auringon ja sateen jälkeen. Hävikkimarginaali toimii myös varana saman erän tiilistä, jos katossa on myöhemmin tarve korjata yksittäisiä kappaleita.

Lisätarvikkeet, jotka kannattaa laskea erikseen

Laskuri ei sisällä kattoon tarvittavia lisätarvikkeita, joten ne on arvioitava erikseen. Näitä ovat harja, päätyreunat, vesikourut, kiinnitysklipsut, latoitus sekä aluskate tai vedeneristävä kalvo. Lisätarvikkeiden määrä riippuu katon muodosta, koosta ja reunojen pituudesta, joten ne kannattaa laskea omana kokonaisuutenaan.

Kiinnitysklipsujen ja aluskatteen määrät kannattaa tarkistaa asennusohjeista ja tuotteen tekniikkaselosteesta. Näin vältetään tilanne, jossa tiilet ovat paikalla mutta kiinnitystarvikkeet puuttuvat.

Harjatiilet ja päätyreunat kannattaa tilata samasta tuoteperheestä kuin kattotiilet, jotta värisävy ja mitat sopivat yhteen. Reunojen pituus vaikuttaa lisätarvikkeiden määrään enemmän kuin usein arvellaan, joten se kannattaa mitata tarkasti.

Milloin laskuria ei kannata käyttää

Laskuri ei sovellu, kun katon profiili on muu kuin roomalainen. Tällöin tiilimäärä on laskettava valitun tuotteen tiilitiheydellä, jota ei saa arvata. Laskuri ei sovellu myöskään monimutkaisiin kattoihin, joissa on useita kattotasoja tai paljon läpivientejä, vaan niissä määrä kannattaa tarkistaa suunnittelijan tai katon toimittajan kanssa.

Laskuri ei korvaa katon rakenteellista mitoitusta. Se laskee vain tiilien määrän annetulle pinta-alalle. Laskuri ei myöskään huomioi harjan tai reunojen erityisiä päätteitä, jotka lasketaan lisätarvikkeina. Jos katossa on kattoikkunoita tai savupiippuja, niiden ympärille jäävät leikkaukset kasvattavat hävikkiä, ja marginaali kannattaa valita niiden mukaan tarkemmin.

Yleisimmät virheet

Yleisin virhe on vaakapinta-alan käyttö. Toinen on hävikkimarginaalin unohtaminen, jolloin viimeiset tiilet puuttuvat ja joudutaan tilaamaan uusi erä. Kolmas on Standard- ja Grande-muodon sekoittaminen tilauksessa. Neljäs on tiilitiheyden arvaaminen tuotteesta, jota ei ole tarkistettu valmistajan tiedoista. Viides on laskea vain tiilet ja unohtaa lisätarvikkeet, jotka vaikuttavat kokonaiskustannukseen. Kuudes virhe on pyöristää tulos alaspäin. Murto-osaa tiilestä ei voi asentaa, joten tulos pyöristetään aina ylöspäin kokonaiseen tiileen.

Kappalehinta on valinnainen kenttä. Kun hinta syötetään, laskuri näyttää arvioidun materiaalikustannuksen. Hinta vaihtelee jakelijan, tuotteen ja tilausmäärän mukaan, joten ajankohtainen tarjous on luotettavin lähde.